John Kiviranta: Runoja (2022)

ILMASTOMUUTOS

Ilmastosopimus, päästökauppa. Heitetään roskapussi naapurin tontille.

Sähköautojen akkujen tuotantojätteet jäävät kolmansiin maihin,

mistä raaka-aineet ovat louhittukin. Mutta emme halua sitä edes tietää.

Jossain merrellä jättitankkeri karahtaa karille, tuhansia tonneja oljyä

meressä. Tänään syömme kansainvälisen öljy-yhtiön silakoita.

EI ENÄÄ MITÄÄN

Vanha rouva istuu kahvilassa, muistot enää jäljellä.

Puoliso on nukkunut jo pois, ystävät ja sukulaiset, ei heitäkään ole.

Yksin tänne tullaan ja yksin myöskin lähdemme.

Ei ole omaa kuolemaa, on vain toisen kuolema.

Vanha herra on kokenut saman. Istuu samassa kahvilassa rouvaa vastapäätä.

Ei he toisistaan tiedä mitään, kun ei ole enää mitää.

Kassatyttö tietää tilanteen. Ja sai ajatuksen jalon.

IDEOLOGIA

Mielipiteistään voi joutua tuomituksi. Älä ajattele liikoja!

Ideologia, se kokoaa meidät, antaa meille yhteen kuuluvuuden tunteen.

Emme ole yksilöitä, vaan vallankumouksen lapsia. Tottelevaisia…

Mutta utelijaat muuttavat maailmaa, pelkäävät ahtaan paikan kammoa…

Silloin ideologia kääntyy itseään vastaan.

kuva: unsplash.com/ Aaron Burden
Advertisement

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s