Koronapiina

Kohta tulee kaksi vuotta kun koronapiina alkoi. Asian valopuoli on se, että nyt tiedän milloin oli ns. vanhat hyvät ajat. Ensimmäinen vuosi meni kitkutellessa.

Syksyisin minuun iskee ”neuloosi”. En muuta halua tehdä kuin sukkapuikkoja kilkutella. Helmikuussa yleensä palaan normaalimpaan arkeen, jolloin esimerkiksi kirjojen lukeminenkin onnistuu. Neuloosin ollessa pahimmillaan vessassa käynti häiritsee tärkeää tekemistä. Ruoka- ja kahvitauot ovat pakollisia riesoja. Lankakasa tyhjenee, ja valmiiden töiden pino kasvaa. Onneksi on Hermannin Diakoniatalon Varustamo, jonne voin viedä valmiit työt.

Mie vähän pillastuin tekemään vähän omaa varastoa. Matkalaukullinen sukkia odottaa uutta kotia. No, osa on lentänyt jo maailmalla. Riittävät varastot on. Ajattelin, että hautajaisissani voidaan jakaa villasukkia jos niitä vielä on runsaasti.

Viime syksynä keksin ”Karjala sarjan”. Tein tilaustyönä ensin miesten sukat. Katselin niitä rahin päällä ihmetellen. Sitten muistui mieleen Vahviala kirja ja sen kansi. Minun Mamma oli sieltä kotoisin. Se on Viipurin ja Suomen välissä, vanhaa Karjalaa. Sitten vaan alkoi tulla kuin luonnostaan musta-punaisia sukkia, karjalan värejä käyttäen. On toki muitakin värejä, jotka liitän Karjalaan. Teen parhaillaan Viipurin rinkeli-sukkia, joihin hankalaa saada oikea vaikutelmaa aikaiseksi.

Päässä on ideoita paljon. Kirjoitan ne ylös muistaakseni kaiken. Välissä teen lahjoitukseen lapasia ja säärystimiä. Oikein huvittaa kun joskus ajattelen tehdä jotain niin joku toinen inspiraatio ja työ työntyy väliin.


Saan lahjoituksena epämääräisiä joskus lankoja. Valkkaa niistä villalangat itselleni. Joitakin lankoja vien päiväkotiin lasten iloksi ja ystävät löytävät jotakin itselleen askarteluun sopivaa.


Sairastin viime vuonna koronan. Pääsin vähällä kun sairaalaan ei tarvinnut mennä. Huono kunto ja väsymys vaivasi puoli vuotta sairastamisen jälkeen. Neulominen pitää minut hengissä. On hyödyllistä tekemistä ja neulominen pitää aivot virkeinä. Otan töistäni valokuvia ja lähettelen niitä
ystäville. Yksinkertaisesti: voin paremmin kun neulon. Eläköön neuloosi ja sen ilot! Olen sen ansiosta vielä suht järjissä.

Outi Heiska

Hermannin Diakoniatalon Varustamon vapaaehtoistoimija

2 kommenttia artikkeliin ”Koronapiina

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s