Siirryttäessä kohti vuotta 2021 moni varmasti toivoo, että tuleva vuosi muistettaisiin vuotena, jolloin koronapandemia saatiin selätettyä ja elämä palautui normaaleihin uomiinsa. Urheilufanit pääsivät vihdoin stadionille hurraamaan oman joukkueensa puolesta ja kulttuurin ystävät saivat taas nauttia näyttelyistä ja esityksistä paikan päällä. Kutittavat kasvomaskit saatiin heittää lopullisesti roskakoriin. Kadulla vastaantulija nähtiin jälleen ystävänä, eikä vaarallisena viruksen kantajana, joka kierretään kaukaa. Näin ainakin itse toivon.

Ja kyllähän syytä toivoon on. Näin joulun jälkeen ollaan Suomessakin saatu ensimmäiset rokotteet jaettua ja median mukaan kesään mennessä ollaan saatu suurin osa kansasta rokotettua. Ihmiset ovat alkaneet varailla ennätystahdilla ulkomaanmatkoja ja muutenkin suunnittelemaan elämää ”koronan jälkeen”. Koronavirus näyttää kuitenkin pistävän sitkeästi kampoihin. Britanniassa havaittu uusi, tarttuvampi viruksen muoto on lähtenyt leviämään vauhdilla ja myös Suomessa on havaittu uutta virusmuotoa. Nähtäväksi jää, pitääkö kohta alkaa taas kehittämään uutta rokotetta. 

Kaikesta huolimatta pandemiaelämä on opettanut meille monenlaista. Keväällä voimaan tulleiden rajoitusten myötä ihmisten ajatukset siirtyivät väkisinkin omasta mukavuudesta muiden turvallisuuteen. Tuskin kukaan epämiellyttävien maskien käyttämisestä tai kotona päiväkausia kyhjöttämisestä nauttii, mutta huoli oman isovanhemman tai keuhkosairaudesta kärsivän naapurin tartuttamisesta saa tinkimään omasta mukavuudesta. Toivoisinkin, että tämänkaltainen vastuullinen ja epäitsekäs ajattelu säilyy vielä korona-ajan jälkeenkin ihmisten elämässä.

Toiveikasta vuotta 2021 kaikille!

Ville-Veikko
siviilipalvelusmies,

Lauttasaaren Seurakunta

•