Jumalan rauhan tervehdys sinulle, hyvä lukija. Oletko koskaan mietiskellyt meidän Vapahtajamme Kristuksen syntymää, että millainen se oli? Olit tai et, voisimme nyt paneutua siihen. Käytän vertailutekstinä Roland H. Baintonin toimittamaa kirjaa nimeltä Joulukirja (vuoden 1985 painos). Siinä on koottuna Martti Lutherin ajatuksia joulun sanomasta.

Ensinnäkin, Kristuksen syntymä oli hyvin halveksittava ja alhainen syntymä. Paikka, jossa Jeesus syntyi, oli Betlehem. Lainaan em. kirjaa: ”Miksi [paimenille ilmestyvä] enkeli ei mennyt Jerusalemiin? Siellä oli Jumalan säätämä jumalanpalveluspaikka. Siellä olivat kansan ruhtinaat sekä kirkon ja valtion vallanpitäjät. — Miksi enkeli ei mennyt heidän luokseen? Hän meni Betlehemiin, joka oli kuin kaatopaikka Jerusalemiin verrattuna, niin kuin Pratau on Nürnbergin rinnalla.” (s. 54). Tämän meidän pääkaupunkimme nykyisessä tilanteessa voimme verrata kaupungin eri alueita ja näiden alueiden maineita toisiinsa. 

”Kuninkaallisesta sukuperästään huolimatta Joosef oli niin köyhä, ettei pystynyt hankkimaan elatustaan Juudeassa vaan oli sen vuoksi muuttanut Nasaretiin”. ”— Joosef oli niin varaton, että hän ei pystynyt palkkaamaan ketään vanhaa vaimoa tai naapuria asumaan Marian luona ja pitämään hänestä huolta hänen itsensä ollessa poissa [verollepantavana].” (s. 43). ”Nasaretissa on köyhä nuori nainen, Maria, jolle ei kukaan anna arvoa vaan hänen katsotaan kuuluvan kaupungin vähäpätöisimpiin asukkaisiin. Ei kukaan huomaa suurta ihmettä, jota hän kantaa. Hän vaikenee itsekin, ei ylpeile, vaan palvelee perheen päätä, Joosefia. Heillä ei ole palvelustyttöä eikä renkiä. He lähtevät muitta mutkitta kotoaan [verollepantaviksi]—” (s. 43). Evankeliumi ei puhu aasista mitään, joten he saattoivat myös aivan yhtä hyvin kulkea kävellen. Nasaretista oli yli päivän matka Betlehemiin.

”Majapaikoissa kaikki muut syrjäyttivät heidät, kunnes heidät lopulta majoitettiin talliin yhdessä eläinten kanssa, kun samaan aikaan moni heittiö loikoili herrana majatalossa”. (s. 45).

Synnytys on niin vaikea ja tuskallinen naiselle, että siinä todella toivoo saavansa kaiken avun mitä muut ihmiset voivat antaa. ”—mutta evankeliumi ei kerro että kukaan olisi tullut apuun [Joosefin lisäksi]. — Sillä vaikka neitsyt Maria olisi ollut kerjäläinen tai naimaton, hänelle olisi joka tapauksessa pitänyt tuollaisena hetkenä osoittaa ystävällisyyttä ja avuliaisuutta.” (s. 45). Varmaan Joosefilla kävi moneen kertaan mielessä, että miksi ei velaksi yrittänyt saada jotakuta auttamaan Mariaa kotiin, miksi tämä meni näin? Ehkä he eivät myöskään odottaneet synnytyksen tapahtuvan vielä. Mutta Jumala järjestää asiat ja vielä parhain päin, näin saamme uskoa kun käännymme rukouksessa Hänen puoleen.

”Synnytys on vielä säälittävämpi. —”Hän kapaloi hänet ja pani seimeen”. Miksi ei kehtoon, penkille tai lattialle? Koska heillä ei ollut kehtoa, penkkiä tai pöytää, ei mitään muuta kuin härkien syöttökaukalo. Se oli tämän kuninkaan ensimmäinen valtaistuin. Täällä seimessä makasi koko maailman Luoja ilman ainuttakaan palvelijaa. Ja siellä oli viisitoistavuotias tyttö synnyttämässä esikoistaan vailla vettä, tulta, valoa, vesikattilaa. Itku tulee sitä katsellessa.” (s. 46)

Minuakin itkettää näitä tekstejä lukiessani, mutta samalla mielen valtaa kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Että Hän on meitä näin paljon rakastanut, että on ainoan Poikansa antanut syntyä tähän maailmaan pelastamaan ihmiset omasta syntiturmeluksestaan ja tämä Poika on elänyt maanpäällisen elämänsä sekä tehnyt sovitustyön vielä puhtaassa alennuksessa. Kaikki kiitos, kunnia ja ylistys Jumalalle, Hänen Pojalleen Kristukselle Jeesukselle sekä Pyhälle Hengelle.

Irma Hauska

diakoniatyöntekijä, Vuosaaren seurakunta