Tammikuu on työssämme uuden toimintakauden käynnistämistä ja edellisen paketoimista. Olemme kaivaneet tilastotietoja kehnoista järjestelmistämme ja vihdoin olen saanut kokoon tarvittavat luvut. Joitakin poimintoja tilastoista: Hermannin diakoniatalon viikoittainen aukioaika kasvoi yhdeksällä tunnilla viime syksystä alkaen, mikä tasoitti eri toiminnoissa ruuhkapiikkejä, toi taloon levollista tunnelmaa ja lisäsi luonnollisesti kävijämäärää. Hermannin diakoniatalossa ja Mosaiikin päiväkeskuksessa oli yhteensä 44 500 kävijää pullakirkkosalissa majoittujat mukaan lukien.

Pullakirkoissa (=erityisdiakonian matalankynnyksen jumalanpalvelus) kävijämäärät ovat nousussa. Kävijöitä oli yhteensä 2091, keskimäärin 5 kävijää enemmän kuin edellisenä vuonna. Millaisiahan viimeiset tilastot seurakuntien jumalanpalveluksista muualta ovat? Pullakirkko on joka sunnuntaina klo 10.00. Sen kaavoihin jumalanpalvelus- tai virsikirjauudistukset eivät ole vaikuttaneet, keskeiset jumalanpalveluksen elementit ovat yksinkertaisella tavalla olemassa. Virret, Raamatun tekstit, rukoukset ja saarna. Messua vietämme kerran kuussa.

Monissa seurakunnissa diakoniatyöntekijät osallistuvat messun toteuttamiseen papiston, kanttorin ja maallikkojen kanssa. Pullakirkkojen sanajumalanpalveluksia toteuttaa pääosin diakoniatyöntekijä ja muusikko yhdessä suntion järjestämissä puitteissa. Pappi toimittaa pullakirkoista lähes puolet. Diakoniatyöntekijät ovat kokeneet pullakirkkojen toimittamistehtävän merkittävänä. Tehtävänä, josta ei haluta luopua. Tehtävänä joka vahvistaa diakoniatyön hengellistä ulottuvuutta. Arjen työ alkaa konkreettisesti alttarilta.

Alttarilta alkaa myös Hermannin diakoniatalon arkipäivät. Viime syksystä alkaen maanantaista perjantaihin kokoonnumme hartauteen. Vaikka erityisdiakonia ei ole seurakunta, eikä Hermannin diakoniatalo ole kirkko, se on kuitenkin vahvasti jumalanpalvelusyhteisö, monen ihmisen hengellinen koti. Arkiaamujen hartaus on minullekin hetki pysähtyä, hetki ammentaa voiman ja rauhan lähteestä, Jumalan sanasta ja hänen läsnäolostaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa.

Alkuviikosta saimme kuulla pastori Kai Sadinmaan nostamia esimerkkejä Jeesuksen tavasta olla ihmisten ja yhteisöjen kanssa. Jeesus on esimerkki ja suunnannäyttäjä diakoniassa. Hän puolusti heikkoja ja sorrettuja ja paljasti rakenteellisen vääryyden ja sorron valtarakenteet. Vapahtajamme on paitsi esikuvamme, hän on myös tie, jota saamme käydä. Rohkea ja nöyrä elämänasenne, rohkea ja samanaikaisesti nöyrä diakonia syntyy vain ja ainoastaan Pyhästä – Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Diakonian tulee lähteä alttarilta, jotta se säilyttää elinvoimansa ollakseen rohkea sorretun, kärsivän ihmisen puolustaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Marita Nummelin

Johtava diakoniatyöntekijä

Helsingin seurakuntayhtymä/ Erityisdiakonia

Valokuvan on ottanut Markku Huhta, jonka valokuvanäyttely Silmänräpäyksiä kotikaduilta on esillä Hermannin diakoniatalolla, os. Hämeentie 73, 18.2.2019 saakka. Avoinna arkisin klo 9.30-13 tai sopimuksen mukaan puh. 09 2340 2571