Tätä kirjoittaessani ulkona on 27 astetta auringon lämpöä ja kesä ihan parhaimmillaan! Luonto on paikoin kärsinyt kuivuudesta, mutta missä ei ole, on vihreän sävy syvä ja levollinen, kukat kirkkaita ja hehkeitä. Lintujen laulu aamuyön tunteina ja tuulen humina puissa – ääniä, jotka syksyn pimeydessä ja talven pakkasissa ovat haikea muisto vain.

Työpaikalla on hiljaista, kun suurin osa porukasta on kesälomalla. On hyvää aikaa suunnitella tulevan syksyn ja talven toimintaa: koulutuksia, työnohjausta ja kiitostilaisuuksia Kirkko Helsingissä vapaaehtoisille. Olen äärimmäisen kiitollinen sille tuhansien vapaaehtoisten joukolle, joka pitää yksinäiselle seuraa, laulaa sunnuntaiaamuna kirkon lehterillä, auttaa nuoria Helsingin yössä, saattaa näkövammaisen lääkäriin, silittää kuolevan kättä, ratkoo rahahuolia, tarjoilee kahvia, jakaa leipää jne. jne. Lista on lähes loputon ja meillä kirkon vapaaehtoistoiminnassa vain taivas on rajana – jos sekään 🙂

Vapaaehtoisilla on tehtävissään hillittömän hauskaa, armottoman antoisaa, koomisen kiireistä ja sairaan siistiä. Joskus myös rahtusen raskasta ja ihan pikkuisen ikävääkin.

Kirkko Helsingissä vapaaehtoiset ovat kaikenikäisiä- ja kokoisia, eloisia ja iloisia, hiljaisia ja harkitsevaisia. Jokaisella on omat syynsä olla mukana toiminnassa, omat tarinansa toimimisen taustalla. Siksipä on tärkeää, että työntekijät tuntevat jokaisen ja osaavat kuunnella heidän toiveitaan ja tarpeitaan tehtävän sisällön ja tarvittavan tuen suhteen. Onko jokainen juuri siinä tehtävässä, joka tuottaa tekijälleen iloa? Saako jokainen riittävästi tukea, kun on se ikävämpi hetki?

Minun tehtäväni on tukea seurakuntien työntekijöitä ja tuottaa heille tietoa ja työvälineitä vapaaehtoistoiminnan toteuttamiseen. Suunnittelupöydällä on tällä hetkellä erilaisia kursseja tulevalle syksylle. Niistä vapaaehtoiset saavat mm. valmiuksia toimia yksinäisen ihmisen ystävänä lähimmäispalvelussa tai kuolevan ihmisen tukena saattohoidossa. Ja ruokailuun liittyviin tehtäviin lisätään varmuutta hygieniaosaamisen ABC-kurssista. Työnohjausta pyritään tarjoamaan kaikille niille, jotka kokevat, että tuntoja – niitä rahtusen raskaitakin – pitäisi päästä luottamuksellisesti purkamaan.

Ja marraskuussa on aika laskeutua adventin aikaan. Vapaaehtoisia kutsutaan 26.11.2018 klo 18 Myllypuron kirkolle viettämään anglikaanista jouluperinnettä mukailevaa ”Juhlimaan tulkaa” -kirkkotilaisuutta. Siitä se tuli mieleeni tämä kirjoituksen otsikko. Kun auringon helottaessa taivaan täydeltä suunnittelee adventin ajan tapahtumaa, niin tuliko se tosiaan se talvi kesän keskelle? Toivottavasti ei vielä!

Nauttikaahan ihmiset kesästä nyt! Tätä valoa, lämpöä ja kesäpäivien lauhkeaa tunnelmaa kun ei voi purkkiin säilöä, muistoihin vain 🙂

Hanna Lipasti-Raulus
Kirkko Helsingissä vapaaehtoistoiminnan koordinaattori