Otsikko on lainattu Helsingin Diakonissalaitoksen Facebook-sivuilta, jossa hätämajoituksen avaaminen aloitti kommentoinnin auttamisen tarpeellisuudesta. Tämä kommentti päätti kiivaan keskustelun. Olen kommentin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Hätämajoitus ei ole hotelli eikä palvelukeskus. Sisäänkirjaus tapahtuu klo 21, kun 150 muun asiakkaan kanssa odottelet sisäänpääsyä ulkona. Hätämajoitukseen kuuluu patja lattialla, yhteiset suihku- ja wc-tilat. Sinulla ei välttämättä ole yksityisyyttä, ei edes puolisosi kanssa, vaan joudut jakamaan huoneesi mahdollisesti viiden vieraan ihmisen kanssa. Hätämajoitus ei sisällä buffet-aamiaista, vaan juustoleipiä ja kahvia tai teetä. Aamulla saat terveellistä kaurapuuroa, joka maistuu suussa vieraalta. Olisi arvokkaampaa valmistaa itse syötävänsä omista elintarvikkeista, mutta siihen ei ole tiloja. Aamulla on ”check-out” klo 8, vaikka kuinka väsyttäisi. Yötyöntekijät ja yksikössä vakituisesti asuvat entiset pitkäaikaisasunnottomat toivottavat tervetulleeksi myös seuraavana yönä.

Hätämajoituksen standardeja kysyttäessä vastasin, että ne ovat terveyden ja ihmishengen standardit. Hätämajoitus ei ole vetovoimatekijä miksi Suomeen kannattaa tulla. Hätämajoitus on tarkoitettu kodittomille, jotka eivät pysty talvella majoittumaan ulkona. Säiden lämmettyä hätämajoitusyksikkö sulkee ovensa, vaikka tarvetta tälle melko askeettiselle palvelulle olisikin. Hätämajoitus toimii Helsingin kaupungin rahoittamana viidestä hyvästä syystä, ne ovat Suomen marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuu.

Helsingin Diakonissalaitoksen hätämajoituksessa on ollut tänä talvena 12 eri kansalaisuutta edustavia majoittujia, myös suomalaisia. Kuten se 19-vuotias nuori mies pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, jonka kanssa soitettiin äidille, että kaverit eivät olleetkaan kavereita ja voisitko lähettää rahaa junalippuun. Pääosin asiakkaamme ovat kuitenkin haavoittuvassa asemassa olevaa EU-alueen liikkuvaa väestöä.

Hätämajoituksessa on myös muutama paperiton perhe, jotka saavat viettää päivänsä yksikössä. Lapsille on leluja ja leikkikavereita, mutta heidän vanhempiensa silmissä näkyy suru ja väsymys. Ne eivät poistu lämpimällä yösijalla, teellä ja leivällä. Ne eivät poistuisi myöskään viiden tähden hotellissa.