Katson pullakirkon seiniä ja näen omia kuvia maalauksia isoja ja pieniä – ja mietin miksi maalaan.

Olen vuosia tehnyt työtä toimittajana ja myös taitelijana ja palo on aina ollut sama – tarve näyttää ja kuvata todellisuutta.

Joskus riemastun tekemisestä ja värit valtaavat maailmani, mutta aika usein palaan siihen karuun todellisuuteen, jonka näen mustavalkoisiin kuviin ihmisistä.

Onko oikein, että jonkun on istuttava kadulla kerjäämässä rahaa ruokaan . Onko oikein , että ihmiset piiloutuvat kun odottavat lupaa olla maassamme ja kun sitä lupaa ei tule nousee hätä ja paniikki.

Protestoin omalla tavallani maalaamalla näitä ihmisiä . En halua asua maassa , jossa näin ihmisiä kohdellaan.

Siksi

Aina silloin tällöin joku kysyy minulta miksi maalaat noin rumia tauluja ?

Ai miten niin rumia sanon heti .Tiedän, että tässä tarkoitetaan näitä musta-valkoisia pikatöitä , joita juuri olen ripustanut pullakirkon takaseinälle.

No voisin tietysti todeta, että kauneus on katsojan silmissä mutta en alennu siihen , vaan sanon vaan maalaan mitä näen. Kuvat liimautuvat verkkokalvolle kun pyörin kaupungeissa ja kun tulen kotiin ne on kerta kaikkiaan pakko maalata ulos.

Itse asiassa nämä mustavalkoiset todellisuutta kuvaavat työt suorastaan häiritsevät muuta työskentelyä.

 

Värien vallankumous

Taiteessa värit hallitsevat ja joskus värit saavat jopa yliotteen. Minulla värit yllyttävät spontaanisuuteen ja vallattomuuteen.

Eräs vierailija Pullakirkon näyttelyssä kysyi miksi kuningatarmaalauksessa on käytetty hopeaa puvussa, joka melkein tunkee työstä ulos ja himmentää kaikkia muita värejä.

Vastaus on kaupan hyllyltä. Se vain löytyi ja oli pakko ottaa mukaan ja siten kuningattaren puku sai uuden loisteen.

Oranssi

Joskus joku väri on niin suuri vaikuttaja että siitä haluaa päästä eroon. Oranssi oli joitakin vuosia sitten väri, jota halusin kaikkiin töihin vaikka se ei oikeastaan edes sopinut.

Päätin tehdä päätöstyön eli tyhjensin konkreettisesti koko tuubin yhteen maalaukseen, joka oli kuva nuoresta miehestä. Kuvan nimeksi tuli irti oranssista!

Kun minulta kysytään kuvista ja aiheista myönnän että monesti minulla on mielessä kuvan värimaailma ennen kuin edes tiedän mitä haluan maalata.

Barbara Savolainen

taiteilija- toimittaja

 

SOS- näyttely Hermannin diakoniatalolla, os. Hämeentie 73, heinäkuun loppuun saakka. Avoinna talon aukioloaikoina. Tervetuloa!