Liikkuvuus ja eriarvoisuus

Vaikka viime vuosina Euroopan unioniin jäsenyyteen liittyen on saanut seurata monenlaista keskustelua, on silti selvää, että monella tavalla Euroopan unioni on linnake jonka ulkopuolella olevat ovat hyvin paljon heikommassa tai rajoitetummassa asemassa, kuin he jotka asuvat muurien sisäpuolella. Unionin sisäpuoleltakin löytyy epätasa-arvoa. Eri maat harjoittavat erilaista politiikkaa ja tarjoavat kansalaisilleen eri perustein oikeuksia ja velvollisuuksia. Esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan perustellaan eri maissa eri tavoin. Suomessa sosiaaliturvan piiriin kuulutaan automaattisesti, monessa muussa maassa siitä maksetaan erikseen tai se myönnetään jonkun ehdon täyttämisen kautta.

Jos sinulla on mahdollisuus valita missä asut, olet etuoikeutettu. Paljon etuoikeutetumpi kuin moni muu tässä maailmassa. Emme monesti edes huomaa kuinka paljon etuoikeuksia EU:hun kuuluminen meille merkitsee. Voimme esimerkiksi vapaasti liikkua hyvin monen valtion alueella, tehdä erilaisia töitä, hakea opiskelupaikkaa ja opiskella muissa EU-maissa verrattain helposti. Jo se, että voit matkustaa moneen maahan ilman viisumia tai muuta erityistä matkustusdokumenttia on etu, jota harvoin tulee ajatelleeksi. Kysymys siitä kenellä on oikeus liikkuvuuteen ja kenellä ei, jakaa maailmaa, se on eriarvoistavaa. Miksi joidenkin ihmisryhmien liikkuvuus ja maasta toiseen muutto on suotavaa ja toisten ei. He jotka eivät ole EU-valtioiden kansalaisia ovat EU:n työ- ja opiskelumarkkinoilla monella tavalla marginaalissa ja heille asetetaan ehtoja oleskelulupien saamiseksi joita EU-kansalaisten itsensäkin olisi vaikea täyttää. He ovat myös haavoittuvia, koska voivat joutua suostumaan kohtuuttomiin ehtoihin ansaitakseen elantonsa.

Ihmisten siirtymät ovat monesti sen motivoimia, että etsitään parempia elinolosuhteita, olivat ne sitten sidonnaisia vallitsevaan rauhaan, taloudellisesti vakaampaan elämäntilanteeseen tai siihen että lähtömaassa on todellinen vainotuksi tulemisen uhka tai sota. On huolestuttavaa, että siirtolaisuutta sen kaikissa muodoissaan ollaan yhä enenevässä määrin rajoittamassa EU-maissa. Oikeudetonta maassa oleskelua ollaan jopa kriminalisoimassa ja oleskelun laillistaminen eri perustein tuntuu monesti lähes mahdottomalta tehtävältä. Tämä ajaa ihmisiä ahtaalle, vaikka he monesti oleskelulupaa tai turvapaikkaa hakiessaan oleskelevat maassa verrattain pitkän ajan, puhuvat kieltä ja heillä voisi olla erityisosaamista, mistä voisi olla hyötyä työmarkkinoilla.

Olen paperittomiin siirtolaisiin keskittyvän työnkuvani takia pohtinut viime aikoina paljon myös ihmisten pakkopalautuksiin liittyvää problematiikkaa. Kun ihminen joka on tehnyt matkaa henkensä kaupalla ja käyttänyt siihen koko omaisuutensa, palautetaan takaisin lähtömaahan tai oletettuun lähtömaahan, häneltä viedään oikeastaan kaikki mahdollisuudet yrittää luoda itselleen parempi ja turvallisempi tulevaisuus. Eikö jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus tavoitella näitä asioita riippumatta siitä, missä hän on syntynyt? Turvapaikanhakija ei ole vapaa liikkumaan, vaan hänen henkilöpaperinsa ovat poliisin hallussa prosessin ajan. Jos prosessi päättyy negatiiviseen lopputulokseen, ihminen saatetaan pakkopalauttaa lähtömaahansa. Jos prosessissa on virheitä, tämä voi johtaa esimerkiksi henkilön terveydentilan dramaattiseen heikkenemiseen jos kotimaassa ei ole saatavilla riittävää terveydenhuoltoa, kotimaan sisäiseen pakolaisuuteen, vainoon, kidutukseen tai pahimmassa tapauksessa jopa hänen kuolemaansa. Tilastoja siitä kuinka usein näin tapahtuu ei ole saatavilla.

Se että elämämme eriarvoisessa maailmassa on ensisijaisesti poliittisten päätösten tulos ja nämä puolestaan valitettavan monesti sen motivoimia, mistä saadaan taloudellista hyötyä. Olisikin olennaista tuoda esille poliittisten ja taloudellisten linjausten ja ratkaisujen todelliset syyt, että voitaisiin käydä oikeaa keskustelua siitä, mistä oikein on kysymys ihmisten liikkuvuuteen ja sen rajaamiseen liittyvässä politiikassa.

Nora Repo on uskontotieteen tohtori ja paperittomien siirtolaisten tukemiseen keskittyvän Ristin suojassa -projektin työntekijä erityisdiakonian yksikössä.

800px-Karte_völkerwanderung
Kansainvaellukset manner-Euroopassa 400- ja 500-luvuilla hajottivat Rooman valtakunnan. (Lähde: Wikipedia)

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s