Diakonian Inhimillisyyttä kuntavaali-ilta

Me diakoniatyöntekijät olemme rinnallakulkijoita, jotka tukevat ja luovat toivoa tulevaan. Diakonian eli kristillisen auttamistyön tärkeä muoto ovat henkilökohtaiset keskustelut, joissa elämäntilannetta käydään kokonaisvaltaisesti läpi yhdessä pohtien.

Diakoniatyön tulee  puuttuu siihen, mikäli se huomaa, että yhteiskunnan rakenteet eivät ole oikeudenmukaisia. Diakonia on myös vaikuttavuutta, jonka johdosta Helsingin seurakuntayhtymän diakoniatyö järjesti Inhimillisyyttä kuntavaali-illan Tuomiokirkon Kryptassa 16.3.2017. Illan tarkoituksena oli välittää tuleville kuntapäättäjille tietoa päätöksenteon tueksi siitä miltä helsinkiläisten arki näyttää diakoniatyön silmin.

Kuntavaali d-työntekijät
Illan alustajina toimineet Helsingin seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijät

 

Kuntavaaali-illan alustajina toimivat diakoniatyöntekijät, jotka kertoivat miten kasvava eriarvoistuminen näkyy helsinkiläisten elämässä. Diakoniatyöntekijät toivat esiin kolme työstään noussutta aihetta. Illan aiheena olivat vanhustenhoito, asumisen kalleus ja sen tukeminen sekä lapsiperheiden köyhyys.

Panelisteiksi oli kutsuttu eri puolueiden ehdokkaita: Sirkku Ingervo (vas), Tarja Kantola (sd), Lotta Keskinen (rkp), Pia Kopra (ps), Timo Laaninen (kesk), Anna Munsterhjelm (kok), Maria Ohisalo (vihr) ja Tuulikki Vuorinen (kd). Illan juontajana toimi diakoniatyön päällikkö Kirsi Rantala.

Illan ensimmäinen aihe käsitteli vanhustenhoitoa – Missä on vanhuksen paras paikka? Tätä kysymystä kuntavaali-illan panelisteille pohjustivat diakoniatyöntekijät Elina Leppihalme ja Anja Ollila.

Seurakuntien diakoniatyössä kohdataan paljon vanhuksia, jotka haluaisivat asua yhteisöllisemmin – palvelutalossa tai vastaavassa, tarpeista riippuen. Vanhusten määrän kasvun vuoksi on valittu poliittinen linja, joka tarjoaa hyvin vähän vaihtoehtoja kotona asumiselle. Sivutuotteina saadaan yksinäisyyttä ja turvattomuutta sekä huolta esimerkiksi muistisairaiden vanhusten läheisille.

Diakoniatyöntekijät ovat huolissaan kotona asuvista yksinäisistä vanhuksista myös siksi, että kotihoidossa ei ole riittävästi työntekijöitä. Huoli ulottuu myös kotihoidon työntekijöihin: hoidettavia on paljon, minkä vuoksi käynnit jäävät lyhyiksi ja vastaavat parhaiten vanhusten fyysisiin tarpeisiin. Ammattitaitoiset työntekijät uupuvat, kun työtä ei voida tehdä hyvin – aika ei riitä kohtaamiseen. Erityisen haavoittuvassa tilanteessa ovat yksin asuvat huonokuntoiset henkilöt, jotka eivät pääse yksin pois kotoa tai sinne takaisin. ”Kun olisi henkilö vierellä, jonka kädestä edes pitäisi kiinni.” ”Että pääsisi jonnekin”.

Asumisen kalleudesta ja asumisen tukemisesta – Kenellä on varaa asua Helsingissä? Tästä aiheesta panelisteille puhuivat diakoniatyöntekijät Ulla Hännikäinen ja Anna Hästö

Helsingin seurakuntien diakoniatyössä kohdataan päivittäin ihmisiä, jotka kamppailevat talousvaikeuksissa. Helsingissä asumisen hinta on kasvanut vuosi vuodelta, kun samaan aikaan ihmisten tulotaso on pysynyt samana. Kun kohtaamme ihmisen taloudellisessa ahdingossa, pyrimme antamaan hänelle opastusta raha-asioiden hoitamisessa. Ihmiset kaipaavat konkreettista neuvontaa siitä, miten budjetoidaan tulot ja menot, miten priorisoidaan tärkeimmät laskut ja ylipäätään otetaan vastuuta oman talouden ja elämän hallinnasta.

Tällä hetkellä diakoniatyössä sekä sosiaalitoimessa sammutellaan tulipaloja ja liimaillaan laastareita. Ihmisiä estetään joutumasta asunnottomaksi maksamalla huimia summia vuokrarästejä. Helsingin seurakuntayhtymän kriisirahastosta maksettiin viime vuonna yli 57 000€ vuokrarästejä, joihin sosiaalitoimelta oli saatu kielteinen päätös. Me diakoniatyössä haluamme, että helsinkiläisten taloudellisen ahdingon syveneminen saadaan katkaistua ja vuokrarästien kertyminen loppuu.

Viimeisenä aiheena kuntavaali-illassa käsiteltiin Miten turvata kaikkien lasten mahdollisuus harrastaa? Panelisteille omia kokemuksiaan toivat esiin diakoniatyöntekijät Nina Klemmt ja Pinja Niemi.

Diakoniatyöntekijät ovat huomanneet, että monilla perheillä ei ole varaa maksaa nykyisen suuruisia lasten harrastusmaksuja. Lapset, jotka jäävät ilman harrastuksia, ovat suuremmassa vaarassa syrjäytyä. Me työntekijät olemme huolissamme tuloerojen voimakkaasta kasvusta lapsiperheissä. Köyhyys on kasvanut etenkin kahden huoltajan lapsiperheissä. Joka kymmenes lapsiperhe on köyhä, Suomessa elää 100 000 köyhää lasta. (THL 2016) Lapsiperheiden yleistyvä köyhyys on riski hyvinvoinnille. Harrastukset ovat kalliita Helsingissä, paljon kalliimpia kuin muualla Suomessa. Kaikilla alueilla ei ole tarjolla edullisia harrastuskerhoja. Tämä lisää lapsiperheiden eriarvoistumista ja syrjäytymisvaaraa. Pelastakaa lapset ry:n tekemän Lapsen ääni 2015 -raportin mukaan 71 prosenttia Suomen vähävaraisista lapsista ilmoitti jääneensä pois harrastuksesta talousvaikeuksien vuoksi. Diakoniatyöntekijä voi anoa perheen lapsille yhden vuoden harrastusmaksuja Diakoniarahastosta Tukikummi-hakemuksella, mutta mitä sen jälkeen? Kuka turvaa lasten harrastamisen?

Kuntavaali ehdokkaat
Panelisteina toimineet kuntavaaliehdokkaat

 

Kuntavaali-illan panelistit kommentoivat illan annin jälkeen, että diakoniatyöntekijät ovat selvästi etulinjassa ihmisten arjen kysymyksissä. Nyt voimme vaan toivoa, että nämä mahdolliset tulevat valtuutetut tekevät työtä sen eteen, että kasvava eriarvoistuminen Helsingissä saadaan pysäytettyä. Haluamme myös osaltamme olla tulevaisuudessakin tekemässä vaikuttavuustyötä ja tuomassa työnkautta nähtyjä epäkohtia näkyväksi.

Ulla Hännikäinen

3 kommenttia artikkeliin ”Diakonian Inhimillisyyttä kuntavaali-ilta

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s