
Kaiku pohjaa valkoisen.
Tunnelma valaisee ihmisen.
Kohtaan oudon rauhaisen.
Ennen konserttia tunnemme sen.
Sanat urut muusikon.
Elää kohti uudestaan; unelmien.
Tiedät tämän huomisen.
Musiikin kautta luomisen.
Valtaisan tiedon polulla.
Elää musiikki, joka solulla.
Mahdollisuus elämän vaiheilla.
Sanat sielun huulilla.
Kautta Onervan.
Ohitse L. Madetojan.
Hukkui Sibeliuksen.
Löytyi Eino Leinonen.
Urkujen yläpuolella.
Valkoinen kyyhkynen.
Tuntee sielujen sovelluksen.
Uuden tunteen ihanuuksien.
SANOJEN
MUSIIKIN
TAIAN
OLEMUKSEN.
Tämän konsertin jälkeen ymmärsin.
Tämä runo on omistettu messuryhmälle
Armas Merisalmi
asukas
Kuntoutuskoti Tarpoila,
Myllypuro, Helsinki