Harjoitteluni Hermannin diakoniatalossa on opettanut monta asiaa, ihmisten kohtaamista, omaa ammatillista kasvua, salaatin jakoa, keittiö hommia, valokuvien ottamista, villasukkien kutomista, kahvin jakoa ja montaa muuta erilaista asiaa. Tärkein oppi harjoitteluissa on kumminkin aina sama: kuunteleminen, niin itsensä kuin muidenkin.

Koulussa diakoniaopinnoissa opetettiinkin useasti vertauksin ja diakonia työntekijää verrattiin aasiin. Kyllä, aasiin, mutta hyvässä mielessä! Aasilla on isot ja pitkät korvat, jolla kuunnella sekä vahva ja tukeva selkä, johon nojata ja tukeutua. Vaikka taakka olisi raskas, aasi jaksaa sen kantaa. Luotettava apu, sitä aasi on.

Aasi kulkee myös Jeesuksen rinnalla. Kun Maria ja Josef matkaavat verollepanolle Betlehemiin, monesti kuvataan, että viimeisillään raskaana oleva Maria istuu aasin selässä, jotta hän jaksaisi pitkän matkan. Kun synnytyksen aika tulee, he eivät pääse majataloon, vaan joutuvat tyytymään talliin, jossa erilaiset maatilaneläimet asustavat. Monesti kuvataankin rauhallinen ja lempeä aasi makaamaan kapaloidun Jeesuksen viereen. Kaikille varmasti tutuin kohta, jossa Jeesus luottaa aasiin on kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Ei hienolla hevosella vaan vahvalla ja varmalla aasilla.

Toivon siis, että minäkin olen jonakin päivä luotettava ja lempeä aasi, tai siis Diakoni. Paljon olen siihen taas oppia saanut, iso kiitos siitä kaikille.

Sosionomi-Diakoni harjoittelija

Pihla Kuronen