Olen saanut mahdollisuuden tutustua moniin köyhiin ihmisiin. He eivät ole yhtenäinen joukko. Jokainen köyhä on ainutlaatuinen yksilö, persoona, jolla on oma tarinansa. Media onkin alkanut tuoda näkyväksi erilaisten ihmisten tarinoita, joiden kautta ymmärryksemme voi lisääntyä, silmämme avautua. Vieraillessani Roomassa, kävimme kollegojen kanssa myös Vatikaanissa. Paavin kehotti meitä” Antakaa ihmisten hädän koskettaa sydämiänne”. Samalla matkalla tapasin useita italialaisia, jotka olivat lähteneet liikkeelle tuosta kosketuksesta.

Pääkohteemme oli Sant’ Egidion kristillinen yhteisö, jonka unelmana on maailman muuttaminen. Muutamien roomalaisten opiskelijoiden raamattupiiristä vuonna 1968 alkunsa saanut maallikkoliike on nykyään maailmanlaaja 50 000 vapaaehtoisen ekumeeninen yhteisö, joka tunnetaan parhaiten toiminnastaan rauhan välittäjänä maailman konfliktipesäkkeissä.

Saimme osallistua yhteisiin rukoushetkiin ja käytännön auttamistyöhön. Rooman päärautatieasemalla liityimme ruoanjakajavapaaehtoisten jonoon. Juomanlaskijan roolissa tunsin olevani kotona.

Toisena iltana tehtävämme oli tarjoilla kolmen ruokalajin illallinen. Saimme matkatoveri Leenan kanssa perehdytyksen lennossa eikä italialaiset kohteliaisuudet ehtineet painua ainakaan minun mieleeni. Joka tapauksessa pöytäkuntien asiakkaamme saivat tilaamansa ruoat lopultakin eteensä. Kommunikointi sujui luovuutta käyttäen ja syntyi hetken kestävä mukava yhteys.

Kolmas kohteemme oli Rooman Caritas-järjestö, jota voisi verrata katolisen kirkon diakoniakeskukseen. Minua innosti heidän kauppakonseptinsa, jossa vähävaraiset ihmiset saivat ostaa priimatuotteita heidän osto-oikeutensa rajoissa. Asiakkaat voivat asioida liikkeessä silloin kuin heille parhaiten sopii ja valita miten he saamansa ”pisteet” käyttävät. Yhtä lailla hienoa oli kuulla heidän vapaaehtoistyöhön perustuvasta hammaslääkäriasemasta. Caritas järjestää tilat ja kaikki tarvikkeet, hammaslääkärit hoitavat potilaat ilman korvausta. Vapaaehtoistehtäviin hammaslääkäreitä ei ole koskaan tarvinnut etsiä vaan sana kiirii ja tarjokkaita on riittänyt.

Kaiken tämän auttamistyön perustana ja lähtökohtana on Jeesus Kristus. Roomalaiset opiskelijat alkoivat rukoilla, heidän joukkonsa kasvoi – syntyi herätys. Rukous tulee olla myös meidän kristillisen auttamistyön lähtökohta. Tarvitsemme jatkuvaa Jeesuksen läsnäoloa ja hänen Pyhän Henkensä ohjausta. Auttajat tarvitsevat yhtälailla apua, viisautta, rakkautta ja voimia. Voi minua, jos en halua olla yhteydessä Kaikkivaltiaaseen!

Kunpa voisimme olla hengessä köyhiä – Jumalaa tarvitsevia ja hänen apuaan pyytäviä. Muunlaista köyhyyttä vastaan tulee kaikin tavoin tehdä työtä.

Marita Nummelin

Johtava diakoniatyöntekijä

Erityisdiakonia