Kesän alusta lähtien Hermannin erityisdiakonian porukka on vaihtelevalla kokoonpanolla jalkautunut joka tiistai puoliltapäivin Kallion Vaasanaukiolle, joka paremmin tunnetaan myös nimellä Piritori.

Jokainen matka Hermannin diakoniatalolta on startannut hieman ennen puoltapäivää. Matkaa määränpäähän ei ole kuin noin kilometri. Mukana on ollut ainoastaan diakoniatalon uskollinen ja vankkaakin vankempi kärry, joka ei ole vielä missään tilanteessa jättänyt pulaan. Kärryn arsenaalina on tavallisesti ollut useita termospulloja kahvia, teetä sekä Cafe Ekbergiltä saatuja herkkuja. Muutaman kerran uskomme säiden osalta on ollut koetuksella ja siksi myös sateenvarjot on toisinaan otettu mukaan. Tosin aivan turhaan, sillä vielä koskaan ei ole sade päässyt yllättämään, vaikka sääennusteet olisivatkin povanneet muuta tai taivas muuten näyttänyt harmaalta. Eräs meistä oivalsikin, että virren 462 sanat ”Hän säät ja ilmat säätää…” sopii loistavasti Vaasanaukion visiitteihimme.

Hengellisenä ravintona ovat toimineet mannalaput, jotka ovat osoittautuneet varsinaiseksi hitiksi. Yhdessä näitä mannalappujen raamatunkohtia ollaan sitten toisinaan jopa ääneen toisteltu ja vertailtu toisiinsa. Toki mukaan on aina otettu myös muutamia Raamattuja. Tämä ihan siltä varalta, jos nälkä muodostuu niin isoksi, etteivät pelkät hengelliset snacksit enää riitä sitä tyydyttämään.

Saapuminen tapahtumapaikalle on joka kerta ainutlaatuinen elämys. Elämä sykkii ja hiki virtaa; aurinko paistaa ja ympäröivä maailma tohisee niin että joka suunnassa kuhisee! Tunnelmaa on lähes mahdotonta sanoin kuvailla, sillä aito fiilis välittyy parhaiten vasta paikan päällä juuri näkemisen ja kuulemisen kautta. Nyt ollaan kalliolaisen elämän ytimessä Vaasanaukiolla. Poissa kirjojen sivuilta, teologisen luentopenkeiltä tai toimistojen syövereistä. Täällä varmasti myös Nasaretin mies viettäisi mielellään aikaansa! Hieman jännittää, ketäpä ei jännittäisi. Sitten paikalle saapuvat ensimmäiset ohikulkijat; miten ihanalta paikka voikaan hyvin pian alkaa värikkäästä maineestaan huolimatta tuntua. Iso lamppu pään yläpuolella syttyy, paikka näille kohtaamisille ei voisi olla parempi! Monenmoista historiaa saa kuulla ja elämä tulee kirjaimellisesti käsin kosketeltavan lähelle.

Näillä kirkkokahveilla fiilis on alusta lähtien kaikkea muuta kuin pönötystä. Samaan ”kahvipöytään” ovat mahtuneet niin Vaasanaukiolla säännöllisemmin aikaansa viettävät ihmiset kuin virkavallan edustajat, katutyömiehet ja ohikulkevat työmatkalaiset, eläkeläiset ja nuoret. Myös eri kansallisuudet ovat olleet hyvin edustettuina. Kahvia on muutaman tunnin aikana tarjottu keskimäärin noin sata kuppia. Tilanne on kaiken kaikkiaan mutkaton, ei tarvitse muuta kuin tulla ottamaan hiukopalaa ja jokainen kohtaaminen on tapahtunut kärrylle tulijan omilla ehdoilla. Rentoudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia, on jokaisena kahvituspäivänä lyhyen ajan sisällä tapahtunut lukuisia merkityksellisiä kohtaamisia. Ehkäpä juuri tämän paineettomuuden takia tilanteet ovat johtaneet usein myös hyviin keskusteluihin. Elämästä on puhuttu paljon ja yhdessä on myös rukoiltu erilaisten asioiden puolesta. Täytyy olla erityisen kiitollinen siitä, että meidät on Vaasanaukiolla otettu näin hyvin vastaan. Kyllä se väkisinkin lämmittää, kun joku sanoo miten tärkeäksi on kokenut kirkon jalkautumisen ihmisten arkeen.

Entisestään tunnelmaa on keventänyt elävä musiikki. Koskaan meidän ei ole silti tarvinnut omia musisointivälineitä napata mukaan, sillä taide-elämyksiä ovat tarjonneet paikalla olleet esiintyjät. Mikä hienointa, on Vaasanaukion repertuaari ollut hyvin laaja. Toisin kuin esimerkiksi useilla festareilla, niin tällä lavalla on tyylisuuntia laidasta laitaan. Siksipä meillä on ollut mahdollisuus nauttia niin sielukkaasta country esityksestä kuin positiivisesta posetiivarista. Tietenkään unohtamatta pyöräilevää iloista reggae-viihdyttäjää, joka on myös antanut oman musiikillisen panoksensa. Tietysti kera Jah-huudahdusten!

Visiitit ja kaikki ne lukuisat kohtaamiset Vaasanaukiolla ovat herättäneet monenlaisia ajatuksia ja oivalluksia. Yksi suurimmista oivalluksista itselleni on kuitenkin ollut se, että jos kirkko mielletään instituutiona, joka järjestää ainoastaan asianmukaisia palveluksia tai hoitaa tehtäviään pelkästään niihin varatuissa kirkkorakennuksissa tai muissa tiloissa, niin mennään varmasti metsään. Olisi hyvä pitää mielessä idea siitä, että kirkko sen syvemmässä merkityksessä on elävä yhteisö ja elävän Jumalan ilmentymä. Suomeksi sanottuna kirkko rakentuu sekä ihmisten että pyhän perustalle. Vaasanaukio on paikkana osoittanut tämän todeksi. Siellä olevien ihmisten kohtaaminen on konkreettisesti osoittanut sen, että viime kädessä kirkko on siellä, missä ihmiset kohtaavat Jumalan edessä toinen toisensa ja jakavat toisilleen palan itsestään. Siksi Vaasanaukio ihmisineen on kaikessa värikkyydessään samalla osoittautunut isoksi palaksi Helsinkiä!

Daniel Räsänen

Teologian maisteri ja Hermannin diakoniatalon vapaaehtoistyöntekijä