Huomioni kiinnittyi heinäkuun puolen välin jälkeen siihen, että enenevässä määrin ihmisten kiinnostus kännykkänsä tuijotukseen lisääntyi. Jälkipolvi valaisi asiaa ja tieto välittyi, että Pokémon go-peli oli julkaistu Suomessa.

Mielenkiintoiseksi asian tekee, että peli imaisi mukaansa ihmisiä kaikista ikäryhmistä, vaikka pelin hahmot ovat (tiettävästi :D) suunniteltu himpun verran nuoremmille kuin yli kaksikymppisille. Eräässä helsinkiläisessä puistossa havainnoin sukupolvirajan ylittävän kohtaamisen, jossa parinkympin paremmalla puolella oleva nuorukainen keskusteli 10- vuotiaista koostuvan ryhmän kanssa keskittyneesti. Kohtaamisen osapuolet vaihtoivat tietoja, mistä on mahdollisuus saada harvinaisempia pelissä tavoiteltuja Pokémoneja.

Kadulla kulkiessa alkoi näkyä huomattavan usein vanhempia lastensa kanssa kävelemässä. Yhteisenä piirteenä sekä lapsilla että aikuisilla oli, että kännykät olivat valmiina seuraavan Pokémonin kiinniottoon. Eri sukupolvet olivat löytäneet uuden yhteisen harrastuksen, jossa vanhempi neuvoi nuorempaansa ja päinvastoin.

Pelin keskeinen juju on siinä, että saadaksesi virtuaalihahmoja kiinni, pelaajan on lähdettävä liikkeelle kotoaan, sillä hahmot putkahtelevat tien varsilta. Tämä johtaa väistämättä siihen, että kerätessä hahmoja voi kävelylenkki pidentyä yllättäen ja tietojen vaihto samanhenkisten pelaajien kesken lisääntyy. Lisäksi tietyt hahmot esiintyvät useammin tietyillä paikoilla. Oletan, että edellä mainitun pelin keskeisten piirteiden takia myös perheen koirat ovat pelin suosiosta saaneet osansa, sekä vaihtelevien ulkoilumaastojen, että lenkkien pituuden osalta.

Kuten kaikessa uudessa, aluksi ei oikein tunnuttu tiedostavan, miten asiaan pitäisi suhtautua. Maailmalta alkoi tihkua tietoa, että autolla ajava pokémon -pelaaja oli törmännyt poliisiautoon, koska ei ollut keskittynyt ajamiseen vaan pelaamiseen. Kerrottiin tapauksista, joissa nuoremman sukupolven edustajia oli yllättäen pölähtänyt autojen eteen. Keskittyessään pelaamiseen muun ympäristön huomioiminen tuntui pelattaessa olevan kadoksissa.

Pelin luonut yritys päivitti nopeasti peliään ja päivityksen yhteydessä peliä avattaessa on varoitus, jossa kehotetaan tarkkailemaan myös ei-virtuaalista ympäristöään, ja että autolla ajaminen ja samanaikainen pelaaminen eivät sovi yhteen. Vanhempia kehotettiin painottamaan jälkikasvulleen, että pelattaessa on myös oltava tietoinen ympärillä tapahtuvista asioista.

Peli on itsessään saanut mielet kuohumaan puoleen jos toiseenkin. Jotain pelin uutisoinnin moninaisesta sävystä kertonee myös sekin, että kaikki Suomessa esiintyvät Pokémonit kerännyt kansalainenkin on ylittänyt uutiskynnyksen.

Pelin suosion suhteen on mielenkiintoista seurata, mitä ensipakkaset ja pohjolan talven saapuminen pelin suosioon mahtanee vaikuttaa, onhan peli valtaosin ulkona pelattava. Mahtaneeko sen suosio loppujen lopuksi olla yhtä pysyvää kuin esimerkiksi sauvakävely-villityksen?

 ” Pokéstoppi” löytyy myös Hermannin Diakoniatalon edestä ja lisää ”gymejä ja stoppeja” kirkkorakennusten lähistöltä oheisesta linkistä:

https://www.facebook.com/notes/usko-toivo-rakkaus/pok%C3%A9mon-go-pelin-kirkkorakennuksia-helsingiss%C3%A4/10157240214070249