Arkiaamuisin meillä Hermannin suntioilla on oikeastaan päivän tärkein työtehtävä, eli ajella Bulevardille ns. ”pullakeikalle” Konditoria Ekbergiltä. Lahjoitustuotteina on yleensä erilaisia leipiä, sämpylöitä, leivonnaisia ja joskus myös upeita kakkuja. Eli lyhyesti; meidän asiakkaat ja muutaman päiväkeskuksen (Stoori ja Illusia) kävijät saavat nauttia näistä maistuvista lahjoituksista. Hermannin Diakoniatalon ja Ekbergin herkullinen yhteistyö on jatkunut kymmeniä vuosia.

Ajoreitille Hermanni-Ekberg-Hermanni mahtuu useita pääkaupungin nähtävyyksiä, joten tässä pienet maistiaiset pulla-keikalta sanoin ja kuvin.

”Kiinnittäkää turvavyöt ja sammuttakaa savukkeet. Sightseeing Helsinki alkakoon!”

Aamukahvien ja tarinointien jälkeen alkaa jokainen arkiaamu suntiolla ja yleensä mukaan lähtevällä vapaaehtoisella; Pullakeikka Bulevardille.

Auto lastataan tyhjillä leipälaatikoilla ja reippaalla miehistöllä. Kulkuvälineenä toimii Hermannin Diakoniatalon oma, aina varma ja luotettava 4-vuotias Volswagen Caravelle TDI, jolla matka taittuu ja laulu soi. Laulut tosin hoitaa Radio Rock, ainakin suntio Tammelan ollessa ruorissa.

Matkaan lähdetään siis Hämeentie 73:sta, tiukka vasen ja ensimmäinen ns. kiintopiste on Kurvi/Sörnäinen. Sörnäisistä matka jatkuu kohti Hakaniemeä, ja oikelle puolelle jää ne kuuluisat Linjat, ja ainakin Kolmas Linja on tullut tutuksi Fredin toimesta.

Ennen Hakaniemen toria, jää vasemmalle puolelle Hagiksen halli, joka on palvellut jo 100 vuoden ajan. Lähinnähän se on ollut Kalliolaisten oma lähikauppa, mutta sijainniltaan myös muiden stadilaisten ulottuvilla. ”Lähditpä ostoksille sitten sporalla, dösällä tai tuubilla, pääset helposti melkein ovelle asti”.

Hakaniemestä matka jatkuu kohti Kaisaniemeä, ja matkan varrelle jää oikealle Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, joka on ainakin pääkaupunkiseudun koululaisille tuttu retkikohde. Kannattaa varata aikaa, jos sinne menee.

Kaisaniemestä tehdään ensin tiukka kaarros vasenpaan, ja sitten oikeaan. Ollaan siis Unioninkadulla. Saavumme ehkä Helsingin tunnetuimman turistikohteen luokse; Helsingin tuomiokirkko, mutta tunntaan myös nimellä Suurkirkko (Alun perin Nikolainkirkko) Vuosittain kirkossa vierailee yli 500 000 ihmistä, joista noin puolet on ulkomaalaisia turisteja. Eli Helsingin symboli, josta on varmaan räpsitty miljoonia valokuvia, ja hyvinkin mieleinen postikortin kuva.

Matka jatkuu Senaatintorin vierestä kohti Espaa, ja Kaivopuistoa.

Kaivopuisto jää vasemmalle, ja tämän lyhyen, mutta vaarallisen ajomatkan aikana saa suntiokin olla tarkkana. Tien yli loikkii sieltä täältä ”uraputkessa” olevien kiireisten ja tavallaan muusta maailmasta välinpitämättömien ihmisten ”robottilauma”. Älypuhelin, läppäri/tabletti ja Take away-kahvikuppi käsissä on joillekin merkki menestyksestä ja kiireisestä elämänrytmistä. Mutta sitä hymyä kasvoilta saa hakea =)

Ohitamme myös Suomen ehkä tunnetuimman tavaratalo Stockmannin, jossa näköjään on alkamassa ne ”Hullut päivät” =) Onneksi ne ”hullut” erottaa keltaisesta pussukasta, muiden tasamaan tallaajien joukosta.

Manskun yli Lönnrotinkadulle, Annankadulle ja ollaankin Bulevardilla. Auton saaminen parkkiin tällä seudulla on lottoamista, mutta hyvä yhteistyökumppanimme Argentiinan Suurlähetystö (Joka ei tiedä tästä yhteistyöstä) sijaitsee juuri hyvällä paikalla, ja aina heidän CD-autoille varatut 3 paikkaa ovat vapaana, koska Pampan pojat aloittavat työnsä klo 9. tai myöhemmin.

Auto parkkiin, ukot ulos ja tyhjien laatikoiden vienti, täysien tilalle. Nopeaa, tehokasta ja dynaamista toimintaa, kun laatikot viedään, ja haetaan. Henkilökunta Ekbergillä on laittanut yleensä meille lähtevät laatikot jo valmiiksi, ja näin ollen tässä operaatiossa menee n. 5 min.

Tämän päivän ”kalasaalis” on 4 täyttä ja yksi vajaa laatikko leipää, patonkeja, sämpylöitä ja pullaa. Normi päivä, josta riittää hyvin jaettavaksi n. 50 ihmiselle Hermannissa.

On aika ”kotimatkan” jonka ajelemme yleensä aina Kampin kautta, ja tämäkään päivä ei tee poikkeusta. Fredrikinkadulle, ja siitä suunta Kamppiin, josta tiukka käännös oikeaan ja ollaankin Pohjoisella rautatienkadulla. Matkalla Manskulle, ohitamme eduskuntalon, jossa näköjään puuhaa riittää. Enkä nyt tarkoita edustajiamme, vaan talon remonttia.

Manskulle käännyttäessä oikealle jää Kiasma, muutama sata metriä ja ylväs, uudehko Musiikkitalo, vasemmalla Kansallismuseo, ja taas pään käännös oikealle, jossa seistä pönöttää Finlandiatalo.

Ja ennen käännöstä Helsinginkadulle näemme oikealla Oopperatalon, jossa en muuten ole käynyt ikinä. Eikös jokaisen veronmaksajan, ja ”omistajien” kuuluisa saada edes yksi lippu elämänsä aikana, johonkin näytökseen. =)

Risteyksessä eteemme jää legendaarinen Kisis, eli Kisahalli, ja Olympiastadion tornineen, sekä Paavo Nurmen patsas. Töölönranta jää oikealle, ja Linnanmäen huvipuiston muutaman vekottimen huiput näkyvät vasemmalla.

Hesarilta käännytään Sturenkadulle, ja hetken päästä näemmekin Kultsan, jossa  mm. Jimi Hendrix, Frank Zappa, Cream, Queen, Led Zeppelin ovat käyneet keikalla.

Matka jatkuu ja Hämeentie jo siintää silmissä. Vasemmalle jää Paavalin kirkko, ja ollaankin taas ”kotitiellä” ja Vallilan varikon kohdalta tiukka käännös vasempaan.

Taas on keikka heitetty, ja nähty pala kauneinta kotiseutua. Tarinassa on käytetty asiantuntija-apuna, Keijon (vapaaehtoinen), aidon stadilaisen muistipankkia, ja paikallistuntemusta.

Mika Tammela

Suntio

Erityisdiakonia