Hermannin Varustamo tarjoaa varsin monipuolisesti palveluita. Pääasiassa asiakkaitamme ovat asunnottomat ja muuten heikommassa asemassa olevat ihmiset.

Suntion päiväohjelma voisi olla seuraavanlainen. Aamulla on hyvä ehtiä laittamaan kirkkosali kuntoon hartautta varten, siitä sitten Bulevardille lahjoitusleivän ja -pullan hakuun. Normaalisti tältä reissulta ehtii hyvin vielä hartauteen mukaan. Luonnollisesti sää- ja liikenneolosuhteet vaikuttavat tähän aikatauluun.

Jatka lukemista ”Suntiona Hermannissa” →

Helsingin seurakuntayhtymän erityisdiakonia on tarjonnut vuosikymmenten ajan tuettua asumista erityisesti päihde- ja kriminaalikuntoutujille. Tämä diakonia-asiakasryhmä on erityisen haavoittuvaisessa asemassa ja vaikeassa tilanteessa pystyäkseen järjestämään asuntoa itselleen. Siksi erityisdiakonia on tarjonnut apua ja mahdollistanut kuntoutujien asumisen joko soluasunnossa tai itsenäisessä vuokra-asunto asumisessa.

Jatka lukemista ”ASUTTAMISTOIMINTA ERITYISDIAKONIASSA” →

Diakoniatyöntekijänä Hermannissa 2013-2020 Elo-syyskuun taitteessa 2013 kävelin Sörnäisistä kohti Hermannin diakoniataloa ja työhaastattelua. Jännitti vähän, toivoin paljon. Olin onnekas – tai ennemminkin siunattu, kun minut viimeisiksi työvuosikseni johdatettiin osaksi Hermannin yhteisöä. Olin Diakoniaopiston opiskeluaikoina kauan sitten käynyt tutustumassa erityisdiakonian toimintaan Annankadulla ja erityisesti Pullakirkko oli mielessä.

Jatka lukemista ”Diakoniatyöntekijänä Hermannissa 2013-2020” →

Elin 2004 tai 2005 vuoden alkua kun sain tutustua erityisdiakonia (ED) ja Vastuunkantajien työhön. Olin tuolloin Munkkisaaren huumekatkolla miettimässä miten tästä jatkaisin eteenpäin. Takanani oli parinkymmenen vuoden huumeiden käyttö.

Jatka lukemista ”KIITOS Erityisdiakonia!” →

Pullakirkon ja Varustamon aktiivinen kävijä halusi kertoa meille elämäntarinansa ja siitä tuesta, mitä hän on saanut mutkittelevan matkansa varrella. Tarina kertoo paranemisesta, yhteisön voimasta ja siitä, että mistä tahansa voi selvitä.

Alkutaival – etsijän tie

Elin 1970–1980-lukujen taitetta, kun nuoren miehen tie alkoi mutkitella. Päihteet, mielenterveyden haasteet ja oman identiteetin etsintä tekivät matkasta raskaan ja suunnattoman. Välillä pysähdyttiin hoitolaitoksiin – Tervalammen alkoholiparantolaan, Järvenpään sosiaalisairaalaan, Perniöön, Lapinjärvelle, Ridasjärvelle ja Sillanpirttiin.

Nuo paikat toivat hetkellistä vakautta, mutta pysyvää suuntaa ei löytynyt. Helsingissä tarjolla olivat lähinnä muutamat täyteen ahdetut asuntolat, joista yksi oli Kovaosaisten Ystävien ry:n ylläpitämä majatalo Kalevankadulla. Sen perusti Arvid Hugo Julius Martens, aikansa Veikko Hursti, joka omisti elämänsä kodittomien ja syrjäytyneiden auttamiseen.

Jatka lukemista ”Mukana tuetulla antoisalla matkalla” →