Kävin vaan lounaalla ja mihin se johtikaan…

Vuonna 2013 aloin käymään Hermannin erikoisdiakoniassa. Minua houkutti lounas, joka maksoi yhden euron. En jaksanut kokata joka päivä ja käymällä Hermannissa helpotin arjen haasteita. Kerkesin vielä töihin klo 13.30. Masennuksen takia olin siirtynyt osa-aikatyöhön. Syksyllä 2015 menin sitten lääkärin pakeille ja kerroin etten mene töihin enää. Työpaikan ilmapiiri  oli huono ja olin joutunut kiusaamisen kohteeksi. 

Jatka lukemista ”Kävin vaan lounaalla ja mihin se johtikaan…”

Muistojani Hermannin Diakoniatalon Varustamosta

Vuonna 2023 sain mahdollisuuden toimia kokemusasiantuntijana Paavalin kirkolla sekä Hermannin Diakoniatalon Varustamolla. Pääasiallisesti työskentelin Varustamon puolella, ja jo työn saaminen oli itselleni merkittävä hetki. En ollut kymmeneen vuoteen ollut palkkatyössä sairauteni vuoksi ja näin osatyökykyisenä osa-aikaisen työn saaminen ei ole ollut itsestään selvää. Ensimmäinen työpäivä alkoi Hermannin Diakoniatalon Varustamolla ja sehän jännitti hurjan paljon.

Jatka lukemista ”Muistojani Hermannin Diakoniatalon Varustamosta”

Pappendaali! Pimeän puolen pappi! Dekanderi! 

Lähde tien päälle ja etsi vaikka tien vierestäkin. (Luuk.14:23) 

Koen että erityisdiakonian pappina toimiminen Hermannin diakoniatalon Varustamossa on kunniatehtävä, missä saan toimia minua edeltäneiden pappien jatkumossa. Tosin, eihän tästä prenikoita rintaan jaella, kun ei tämä ole mitenkään mediaseksikästä työtä. Kun kerron, missä ja millaisen asiakaskunnan kanssa teen työtä, saan yleensä kuulla samaan hengenvetoon niin kauhistelua kuin kunnioitusta arvokkaasta työstä. Harmittaa tällainen eri kuplista huutelu – itse näen että teen tavallisten ihmisten kanssa työtä, heidän lähtökohtansa sattuvat vain olemaan tässä kohtaa vaikeammat kuin monen muun. 

Jatka lukemista ”Pappendaali! Pimeän puolen pappi! Dekanderi! ”