Hermannin Diakoniatalossa käynnistettiin asunnottomien ja kodittomien, myös paperittomien hätämajoitus marraskuussa 2016. Pienen tauon jälkeen – tuon tauon aikana alueseurakunnat Helsingissä järjestivät kukin vuorollaan hätämajoitusta – toiminta jatkui Hermannin Diakoniatalossa tammikuussa 2017 ja jatkuu edelleen.
Jatka lukemista ”Päivä-, ilta- ja yövuoro vapaaehtoistyössä”
”Punainen kuin veri, valkea kuin lumi, musta kuin eebenpuu..” varmasti lähes jokainen meistä on kuullut tai lukenut nuo tutut sanat jossakin vaiheessa. Ne luovat voimakkaan mielikuvan ja jo tutun kertomuksen aloitus tuo mieleen sen, miten tuo kertomus päättyy.
Jokunen osa ihmisistä näkee kuulemansa sävelet tai soinnut väreinä. Maailma ympärillämme on täynnä värejä, eri sävyisiä. Värien näkeminen luo mielikuvan tiettyyn väriin liittyvästä asiasta.
Kun näen vihreää väriä tietyssä valossa, saatan suorastaan kuulla ruohon kasvavan ja aistin lehtisilmujen, ”hiirenkorvien” puhkeavan puiden oksiin.
Suamalaises tyälainäärännös o yks mahrottoman upia asia. Se on toi vuasilomalaki ja siin se erityine säännös, ett tyäantajan o hualehrittava, ett tyäntekijä sit kans viättä ne kaik ansaittemans lomapäivät iha ajallas’.
Mää viätin mun lomapäiviän tosa joku viikko takaperi (ei kauhiast tarvinnu pomon patistaa). Matkustin sit vähän niinko merta eremmäs kalaan. Tarkotuksen ja tavoteen ol mennä niinko kesää vastaan. Kuus tuntti istusi tutu yhtiö sinivalkkoste siipeitte suajas ja pääsinki melkke Afrikka ast. Siihe läns’pualel piänel saarel. Ai ett, tuntuski ihan syrämest saakka nii lämpimält ja mukavalt, ko heti lentokentäl ol tiäviarustoil palmutte al komiat rivit tupakkaruusui, mone färissi. Petunia se taitta ol oikkialt nimeltäs toi tuttu kukka Suamenki kesäst. Jatka lukemista ”MÄÄ RAKASTAN RAITIOVAUNUI !”
Sanasta etsivä saattaa usealle tulla mieleen ”sherlock holmesmainen” hahmo tai kuka vaan elokuvista ja kirjallisuudesta tuttu etsivä. Etsivä diakoniatyö ei välttämättä tarvitse niitä välineitä eikä niitä piirteitä, jotka yhdistämme salapoliisietsiviin. Salapoliisintyötä tämä kyllä saattaa toisinaan olla. Joskus joku tuttu diakonia-asiakas on ollut näkymättömissä, tavoittamattomissa sen verran aikaa, että hänen tavoittamisekseen on tehtävä jokunen salapoliisi-temppu. Mutta siitä sitten toisella kertaa.
Etsivää diakoniatyötä tehdään Hermannin Diakoniatalolta jalkautuen eri puolille kaupunkia. Omaa erityistä aluettani on Helsingin itäinen puoli. Pohja ja perusta tälle työlle on Jeesuksen opetuksessa ja tuoreempi kutsu on Helsingin itäpuolen seurakuntien diakoneilta, jotka joitakin vuosia sitten ehdottivat Hermannin Diakoniatalon työntekijän jalkautumista heidän seurakuntiensa alueille. Päihdeongelmaisia ja asunnottomia ihmisiä oleilee ja oleskelee joka seurakunnan alueella ja he ovat erityisesti Hermannin Diakoniatalon toiminnan kohderyhmää. Moni päihdeongelmainen ja asunnoton etsii apua seurakunnista ja toisinaan matka Itä-Helsingistä Hermanniin avun piiriin on aivan liian pitkä, vaikka ihminen olisi täysin asianmukaisesti ohjattu oikeaan osoitteeseen. Siksi diakoniatyöntekijä jalkautuu sinne, missä ihmiset liikkuvat. Itä-Helsingin torien ja ostareitten läheisyydessä sijaitsevat kaupungin sosiaalitoimen ylläpitämät ”ostarien olohuoneet”, Kontulassa ja Itäkeskuksessa Symppikset, joissa ihmisten kohtaaminen tapahtuu luontevasti.
Pullakirkon plokikirja 