Hermannin Diakoniatalossa käynnistettiin asunnottomien ja kodittomien, myös paperittomien hätämajoitus marraskuussa 2016. Pienen tauon jälkeen – tuon tauon aikana alueseurakunnat Helsingissä järjestivät kukin vuorollaan hätämajoitusta – toiminta jatkui Hermannin Diakoniatalossa tammikuussa 2017 ja jatkuu edelleen.

Heti toiminnan käynnistyessä oli päivänselvää, että ilman vapaaehtoistoimijoita ei tässä pärjättäisi, ei yhtäkään päivää, iltaa eikä oikein yötäkään. Oli tarvetta rekrytoida seurakuntalaisia, kaupunkilaisia mukaan toimintaan. Onnistuimmekin! Vapaaehtoistyö.fi-sivuston sekä perinteisen puskaradion kautta saimme innokkaita osallistujia mukaan toimintaan. Palkatun työvoiman lisänä vapaaehtoistoimijat ovat painonsa arvosta kultaa.

Hermannin Diakoniaton toiminta on erityisdiakoniaa ja erityistä toimintaa on myös hätämajoituksen järjestäminen. Erityisyyttä tarvitaan myös vapaaehtoistoimijoilta. Ei erityisiä taitoja, mutta kykyä kohdata tuota erityisyyttä ihmisen elämässä. Erityinen työmuoto vetää puoleensa myös monia kielteisiä ominaisuuksia omaavia toimijoita.

Palkatun työntekijän osaksi ja vastuulle jää vapaaehtoistoimijoiden rekrytointi, haastattelu, ohjaaminen ja sielunhoito. Yhtään liikaa ei voi korostaa hätämajoituksen ja koko erityisdiakonian erityislaatuisuutta. Hätämajoituksessa apua ja tukea tarvitsevat majoittujat ovat omine tarpeineen monien tunteiden herättäjiä ja ovat voimakkaasti vetoavia. Toiminnan keskittyminen ilta- ja yöaikaan tuo tunteisiin oman sävynsä. Päivänsä kadulla viettäneen yömajoittujan ohjaaminen iltapalalle ja yöpuulle herättää voimakasta suojelunhalua.

Eikä se ole väärin. Kaikki inhimilliset tunteet ovat sallittuja – tässäkin toiminnassa. Työntekijän vastuulla on suojata ja rajata vapaaehtoistoimijaa myös hänen omilta, myönteisiltä ja kielteisiltä tunteiltaan. Kannustavia ja varoittavia esimerkkejä löytää jokainen palkattu työntekijä omasta työympäristöstään. Erityistä tarkkuutta tarvitaan toimintaa ohjaavilta työntekijöiltä siihen, että sekä avuntarvitsijat että apua ja tukea antavat vapaaehtoistoimijat ovat suojassa hyväksikäytöltä. Kömmähdyksiä ja erehdyksiä sattuu – niitä sattui meillekin. Yks’kaks’ oli epävirallinen organisaatio ryöpsähtänyt varjoista esiin ja virallinen auttaminen sai varjoversion, joka vei joitakin vapaaehtoistoimijoita mukanaan pyörteen lailla. Palkatut työntekijät olivatkin pahiksia ja varjoista nousseet epäviralliset auttajat hyviksiä. Pyörre saatiin ammattitaidolla tyyntymään ja toiminta saattoi jatkua turvallisena. Törmäyskurssista viisastuneina jatkamme eteenpäin hyvällä mielellä. Tarkkuutta vaatii, pitää langat käsissään.

P.S. Turvallisuussyistä Hermannin Diakoniatalon hätämajoituksessa vapaaehtoistoimijat eivät tee yövuoroja.

Pirjo Suomi, diakoni, vapaaehtoistoiminnan ohjaaja

Tämä kolumni on julkaistu aikaisemmin DINO-lehdessä (Diakoniatyöntekijöiden ja Kirkon Nuorisotyöntekijöiden ammattiliittojen julkaisu) 1/2017.