”Punainen kuin veri, valkea kuin lumi, musta kuin eebenpuu..” varmasti lähes jokainen meistä on kuullut tai lukenut nuo tutut sanat jossakin vaiheessa. Ne luovat voimakkaan mielikuvan ja jo tutun kertomuksen aloitus tuo mieleen sen, miten tuo kertomus päättyy.

Jokunen osa ihmisistä näkee kuulemansa sävelet tai soinnut väreinä. Maailma ympärillämme on täynnä värejä, eri sävyisiä. Värien näkeminen luo mielikuvan tiettyyn väriin liittyvästä asiasta.

Kun näen vihreää väriä tietyssä valossa, saatan suorastaan kuulla ruohon kasvavan ja aistin lehtisilmujen, ”hiirenkorvien” puhkeavan puiden oksiin.

Puhdas uusi pakkaslumi narskahtaa askelten alla. Valkoisen värin näkeminen tuo mieleen  kävelyretken puhtaassa lumessa. Televisiolähetysten ja mainoskanavan alkuvuosilta muistamme nähneemme pyykkinarumetreittän puhtaina hulmuavia valkoisia lakanoita. Ahh! Mikä aistielämys: puhtaan pyykin tuoksu ja se hohtava valkoisuus!

Taivaanranta verhoutuu violettiin ruusunpunaan auringon laskiessa, toisinaan myös aamurusko ilahduttaa kulkijan silmää. Kansanperinteen lause: ”iltarusko tuulen nostaa, aamurusko paidan kastaa” nousee mieleen, kun katselee auringonlaskun violettia väriä.

Värit ja värikoodit tulevat vastaan myös kirkkovuodessa ja kirkon tekstiileissä. Nuo kaikki edellä mainitut värit ovat nähtävissä jokaisessa kirkossa päivittäin, kukin väri vuorollaan. Nyt laskiaisesta me laskeudumme paastoon aikaan ja vihreästä väristä violettiin. Vihreä väri uutta kasvua ja kevään raikkautta enteilevänä saa jäädä odottamaan vuoroaan. Violetti tai sininen väri johdattaa meidät Kristuksen elämän lopputaipaleella ja Vapahtajamme kärsimyshistoriaan. Keskellä paastonaikaa saame yhden sunnuntai ajan olla valkoisen värin aistijoina, silloin vietetään Marian ilmestyspäivää ja alttarilla palavat juhlapäivän merkkinä kuusi kynttilää.

Pitkäperjantai syventää violetin värin mustaksi, Kristuksen maanpäällisen elämän kärsimyksen hetket ja hänen kuolemansa tuovat tuon synkän värin silmiemme eteen ja se tuntuu imevän kaiken valonkin ympäriltään. Kunnes sitten pääsiäisaamun riemu koittaa ja saamme ylösnousemuksen riemun myötä kokea valaisevan valkoisuuden.

Punainen väri kirkossamme ja kirkkovuodessa on säästetty koko kristillisen kirkon suureen juhlaan helluntaijaksoon. Hehkuva punainen väri pulpahtaa esiin kevään valkoisuuden keskeltä, häivähdyksen ajan helluntaita seuraavan viikon verran, saamme nauttia sen elävästä hehkusta. Uudestaan se nousee esiin keskellä kesän vihreyttä: Apostolien päivänä, sekä unohtamatta joulujaksoon kuuluvaa marttyyri Stefanoksen päivää.

Punaiseen väriin mieltyneille, juuri sen hehkun tavoittamiseksi kirkollisessa värimaailmassa on nähtävä vaivaa. Ihan jokaisena sunnuntaina sitä ei löydä. Tämän sai kokea myös se hääpari joka taannoin pyysi vihkimisen suunnittelutapaamisessa papilta:”- meillä on häissä teemavärinä punainen, olis kivaa jos sä voisit myös pukeutua johonkin punaiseen…”. Pastori ystävällisesti ja kärsivällisesti vinkkasi hääparia valitsemaan hääpäivänsä siten, että punainen väri osuu kohdalle….”- Helluntain lisäksi, kun tämä punainen väri on omistettu kirkkomme marttyyreille.” Lisäsi pastori vinkkiinsä. Tarina ei kerro, että vaihtuiko hääpäivä.

Grimmin veljesten klassikkosadun värimaailma täydennettynä Elsa Beskow’n värikkäiden tätien sinisellä, vihreällä ja ruusunpunaisella luo meille mielikuvia ja muistikuvia tapahtumista ja kohtaamisista.

Nämä värit toistuvat ja ovat nähtävissä sinunkin kirkossasi kirkkovuoden kulun mukaan.

Tervetuloa nauttimaan kirkollisesta värimaailmasta!