MÄÄ RAKASTAN RAITIOVAUNUI !

Suamalaises tyälainäärännös o yks mahrottoman upia asia. Se on toi vuasilomalaki ja siin se erityine säännös, ett tyäantajan o hualehrittava, ett tyäntekijä sit kans viättä ne kaik ansaittemans lomapäivät iha ajallas’.

Mää viätin mun lomapäiviän tosa joku viikko takaperi (ei kauhiast tarvinnu pomon patistaa). Matkustin sit vähän niinko merta eremmäs kalaan. Tarkotuksen ja tavoteen ol mennä niinko kesää vastaan. Kuus tuntti istusi tutu yhtiö sinivalkkoste siipeitte suajas ja pääsinki melkke Afrikka ast. Siihe läns’pualel piänel saarel. Ai ett, tuntuski ihan syrämest saakka nii lämpimält ja mukavalt, ko heti lentokentäl ol tiäviarustoil palmutte al komiat rivit tupakkaruusui, mone färissi. Petunia se taitta ol oikkialt nimeltäs toi tuttu kukka Suamenki kesäst.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sin sit vaa peremmäl saare linja-auton kans ja iha pääkaupuki saak’. Siäl se sit tuliki vasta: raitiovaunu! Ko noi raitiovaunu ova olle mun elämässän suur ilo siit saak, ko mää tähän nykysse Suamen pääkaupunki muutin elämää ja olemaa (tulin tyän peräs).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nii ny tual lomasaare pääkaupunkis tul sit kaupunkiliikenteen ehroton ykkönen ja teknillinen rakkauren kohre vastaa. Oo, mitä onnee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eikä ollu linjakarta opettelemises pal vaivaa. Se ol iha yht yksinkertanen, ko tämä Helsinkin metrokartta: yks ainua linja joka toisest pääst vähä haarautus. Alhaalt mere rannast ylös korkkial vuarel ja sit taas takas. Kyl oliki lysti ja mutkatont meno!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siält linjan toisest pääst,sen kakshaarasen toisest huipust, sen korkkian vuaren päält löytys yllätys: Unescon maailmanperintökohre. 1700-luvu loppupualel rakennettu vanha, sen saare alkuperänen pääkaupunki. Kyl ai oliki miälenkiintonen kohre. Vähä samal taval helpost tavotettava, ko tämä meijä oma maailmanperintökohre, joka on tual yhren pysäkin pääs mere rannasta. Tarkotan tota Viapori eli Suamenlinna. Oletteks muute huamannu, et toi Suamenlinna lautan reitti o HSL:n reiteist ainua, josa o vaa kaks pysäkki, lähtö- ja päätepysäkki? Aika kiva arvotus johonki paikallistiatokilpailuu.

Kyl sit vähä muutaki tehti ja harrastetti, ko vaan raitiovaunus istumist. Siält löytys kaunei ja viihtyssi puistoi ja puistokarui. Tääl meil sanota Esplanadi, siäl ne sanova Rambla. See ol juur niinko toi Helsinkin Espa, niim pal mukava puitte varjostama kävelytiä keskel ja autokaistat siäl reunoil. Sinne sit puitte väleihi ol aseteltu penkei ja istutettu syklaamei ja niit tupakkaruusui kulkijoitte miäle virkistykseks.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niim pal mahrotoman ihanast kukkivi puit ja sit ko joku puu parka ei ollu saanu ko vihriät lehret oksattens somisteeks nii, johan ol ihminen tullu ja koristellu virkkuukoukul ja jokusel lankametril puun runkon kauniiste käsitöilläns. Niin mahrottoman, kekseliäst ja kaunist – kyl ihminen o luava!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku taiteilijaki siäl ol kuljeskellu ja asetellu töitäns näytil. Kummallisi venynei palloi roikkus puitte välis. Niin ova ko, nyrkkeilysäkei, totes mun matkaseuralaiseni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyl sit vaa pääs työasiatki miälee jualahtama. Tual Ramblan viihtyisyyres hoipparoitti yks paikallinen laitapualen kulkija ja pyys euro. Olisin voinu sen hänel anttaki, mut ko olin kerennyt huamamaa, et se paikallinen vino tinto o kohtuulise erullist ja iha ruakakaupoist saatavis (mikä ei ol sit yhtikäs hyvä asia!). Nii rupesin sit miättimä, et sil yhrel eurol se ressukka kyl olis täyttäny pääns kohtuullisen täyttenki, mut oliskos riittäny enää vattan täytteks mittä. Nii, jätin antamat. En ol kovinka ylppiä tästä armottmurest puuttes oleva lähimmäist kohta.

Euro kämmenellä

Siäl Ramblan pääs se sit oliki, see raitiovaunukaista. Ja sit taas vaunun kyyti ja mäkke ylös ja alas. Joku tuttava kysys;”- et mitäs teitte etelä reissullan?” ”- Noo, me ajeltti raitiovaunul..” Tairetti saar Iltalypsy-ohjelma Karjakko-katsei osaksemme…

Sev vaa sanon, et kyl kannatti sulloutu ahtaasse peltisukkula monen muu yht’ innokkan kans ja matkusta mont tuhat kilometri yläilmois, et pääs raitiovaunun kyytti!

Kyläsaaren pysäkillä

Pirjo Suomi, diakoni, Erityisdiakonia

3 kommenttia artikkeliin ”MÄÄ RAKASTAN RAITIOVAUNUI !

  1. Armas Merisalmi

    Tuli mieleen matkustamisesta ja lomailemisesta.

    SULKEUTUNEET SYDÄMET AVAUTUVAT

    Etsin tietoa surutta.Auttamisen velvollisuus on koskematta.Pinta oli lähes matta.
    Sävelsin yksin Leevi Madetojatta.@nerva huomasi, että olet kulkematta.Tulkkasin sen Eino Leinolle runoilematta.
    No, joo, ja sellainen on taiteilijoitten matka.
    Kuiskasin salaisen viestin,jonka ajat sitten tiesin.Kysyin tietä HSL:ään.Matkalipun otsaani tällään.
    Muistoissani istuin metrossa ja ajattelin.Kosketusta ihmisen ja käsin hamuilin.Ihmiset katsoivat, kun eilistä huhuilin.Hetken päästä tajusin, että nyt huilin.
    Vierelläni istui lapsi pienoinen.Kerro se uudestaan, no, se koirankoppi, missä asustin.
    Rakkani pelon tunsin ja tiesin, missä ( asustin ) oleskelin.
    Kerroin tarinan uudestaan.Hän halusi tietää sen.Totta se oli ja en halua menettää Satu Waltarin kautta korkeampaan.
    Tarinan koki Armas Merisalmi ja ehkä matkaseuralaiset.

    Tykkää

  2. Armas Merisalmi

    YÖ VAAHTOSI

    Päivänä, jolloin yö vaahtosi mahtavana tyrskynä aamun kallioihin;
    – syntyivät MEDUUSAT.
    Nuo hohtavan aamun väriset olennot liikkuivat kaunimmin,
    kuin vapaus.
    Ne ovat sanomattoman rauhan harmoonisia tasapainottajia.
    Ne ovat meren itsenäisyydessä.
    Ne virtaavat ajassa, mutta aika ei virtaa niissä.
    Ne ovat katoamatonta kerrontaa läpinäkyvässä
    meren spektrissä.

    Eräänä hohtavana yönä tähdet loistivat kirkkaimillaan.
    Silloin katoava maailmankaikkeus päätti vajota.
    Kaikki loisti ja maapallosta virtasi valoa
    niin kuin muistakin taivaankappaleista.

    Valoa tuli niin syvältä,
    että sen huomasi ihmisistäkin.
    Katoava maailmankaikkeus häkeltyi,
    sillä se ei loistanut,
    kuin mustaa voimaa.

    Katoava maailmankaikkeus heltyi heltymistään
    ja alkoi jälleen työntää sisältään valkeaa valkeutta.
    Jokin halusi elää,
    niin kuin muutkin sen sisäpuolella.

    Kummallista kylläkin?
    Näinä tuhansina vuosiana ihmiset
    ovat unohtaneet katoavan maailmankaikkeuden
    olemassaolon.
    Sen valon ja elon.
    Riippuuko se meistä;
    katoavan maailmankaikkeuden tila?

    Haaskat nuolivat kyyneleet,
    jotka vuodatti perinne.
    Ajan liikunta pysähtyi.
    Syntyi ihminen kaikkine ominaisuuksineen.
    Inhimilliseen maailmaan luotiin sävel’ ja sointu.

    Silmistäsi ei vuoda enää kyyneleet.
    Olet tukehtunut kaikkauden tuskaan.
    Valon kohdistuessa Sinuun.
    Ei Sinusta heittäydy maahan varjon ääriviivat.
    OLET YHTENÄINEN JA EHYT.

    JATKUU
    To be continue.

    Keskiyön unisaatossa vaellan hopeisissa kahleissa,
    kuin kultaisessa kimalluksessa.
    Löytyy savesta rautaa,
    jonka usko mullistaa.

    Tykkää

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s