Avasin eräänä päivänä radion ja skannailin sieltä sopivaa kuunneltavaa. Radio Deillä oli loppumaisillaan haastattelu, jossa haastateltava totesi meillä kristityillä olevan parituhatvuotinen varustus tällaiseen tilanteeseen, jossa me ihmiset tarvitsemme toisiamme, ja jossa uskolla, toivolla ja lähimmäisenrakkaudella on oleellinen rooli. Se on juurikin niin, ja vastasi omaa lämmintä ylpeyden tunnetta siitä, miten kirkkomme on nopeasti pystynyt reagoimaan ja polkaisemaan pystyyn yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa Helsinki-apu -tempauksen tavoittaaksemme puhelimitse iäkkäät riskiryhmäläiset, jotka eivät saisi poistua kodeistaan. Tai vaikkapa kokoamalla ja jakamalla ruoka-apua sitä tarvitseville ympäri Helsinkiä ja tarjoamalla keskusteluapua sitä kaipaaville.
Tekijä: Katja Vilponiemi
Kristittyjen ykseyden rukousviikko
18.-21.1.20 vietetään Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa, jolloin kristilliset seurakunnat järjestävät yhdessä tapahtumia osoittaen vieraanvaraisuutta toisiaan kohtaan. Mutta mitä on kristillinen ykseys, ja mistä ajatus on lähtöisin? Mitä ykseyden nimissä voidaan sanoa tai tehdä?
Joulu tulla jolkottaa
Oheinen naurut kirvoittanut kuva ”joulupukki tulee pian, oletko valmis?” löytyi eräästä sosiaalisen median ryhmästä. Kuvausajankohta taisi olla lokakuuta. Naurut irtosivat juuri siksi, että ajankohta oli tahallisen humoristinen, vaikka oikeasti kannatan sitä koulukuntaa, että itse juhla maistuisi paremmalta, jos sitä ei juhlittaisi kaksi kuukautta etukäteen ja vielä moneen kertaan. Itse asiassa marraskuun puolivälissä kristillisissä kirkoissa on perinteisesti alettu viettämään joulupaastoa, minkä tarkoituksena on – tai olisi – yksinkertaistaa elämää suuren juhlan odotuksessa sitä valmistellen sekä sielun että ruumiin tasolla, ei niinkään etukäteen mässäillen. Kristuksen syntymä on kuitenkin valon maailmaan tulemisen suuri juhla – sen myötä kanssamme on Jumala.
Pullakirkon plokikirja 