18.-21.1.20 vietetään Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa, jolloin kristilliset seurakunnat järjestävät yhdessä tapahtumia osoittaen vieraanvaraisuutta toisiaan kohtaan. Mutta mitä on kristillinen ykseys, ja mistä ajatus on lähtöisin? Mitä ykseyden nimissä voidaan sanoa tai tehdä?

Ykseyden pyrkimys perustuu Jeesuksen rukoukseen: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh. 17:21). Kristus on siis antanut ykseyden todeksi elämisen tehtäväksi kaikille kristityille, miltä pohjalta ykseys on käsitettävänä rakkautena toisiamme kohtaan. Kuitenkin aivan viimeaikaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa on tullut pohtineeksi, että vetoamista yhteisiin kristillisiin arvoihin vaikkapa tiettyä ihmisryhmää vastaan kohdistuvassa puheessa ei millään voi pitää hyvänä – ei ole kohtuullista tulla vedetyksi mukaan sellaiseen, joka ei edusta arvomaailmaamme, vaikka tunnustamme yhteistä uskoa. Kirkkojen (ja siten kaikkien kristittyjen) perimmäinen tehtävä on kutsua kaikkia mukaan; toimimaan ja todistamaan yhdessä.

Ekumeeninen liike on Suomessa yli 100 vuotta vanhaa perua, ja useimmiten se liitetään kirkkojen välisiin oppineuvotteluihin ja virallisiin ykseyspyrkimyksiin. Suomen Ekumeeninen neuvosto on yksi maailman vanhimmista, jo v. 1917 perustettu yhteistyöjärjestö, joka työskentelee uskonvapauteen liittyvien kysymysten ja kirkkojen välisen yhteydenpidon puolesta kooten yhteen erilaisia kristillisiä yhteisöjä ja kirkkoja yhteisen äänen vahvistamiseksi yhteiskunnassa– esimerkiksi luomakunnan ja ihmisarvon puolesta. Muita kysymyksiä ovat kristillinen kasvatus, uskontodialogi, hengellisyys ja sitä myöten yhteinen todistus.

Tavallisen ihmisen mittakaavassa itselleni on ollut merkittävää olla kokemassa yhteiskristillistä toimintaa ruohonjuuritasolla. Esimerkiksi ihmisarvon ja –oikeuksien puolesta yhdessä tehden toteutunut auttamistyö turvapaikanhakijoiden kriisissä osoitti yhteisen rintaman voiman, jossa toisinaan muistui mieleen jotkin evankeliumin kohdat, joissa Jeesus puolusti ja rakasti heikkoja ja muukalaisia. Hengellisessä mielessä tapahtumat, joissa tietoisesti on tutustuttu toistemme erilaisiin tapoihin toteuttaa hengellisyyttä vaikkapa Kirkot pihalla –tapahtumassa yhdessä palvellen, musisoiden ja aterioiden, on ollut antoisaa ja tuntunut merkittävältä paikan päällä. Kokemuksen jakaminen on mahdollista, vaikka kaikkea ei ymmärtäisikään. Ja toisaalta, todellisuus on aina enemmän kuin kokemuksemme. Katso, löydätkö kristittyjen rukousviikon ohjelmasta jotakin kutsuvaa Suomen ekumeenisen neuvoston sivustolta tai vaikkapa Paikallista ekumeniaa Helsingissä –facebooktapahtumasta.

Katja Vilponiemi, diakoniatyöntekijä