Oletko koskaan miettinyt kaupan hedelmähyllyn ääressä passiohedelmän ja passiosävellysten mahdollista yhteyttä? Niillä molemmilla nimittäin on hyvin selvä Kristuksen kärsimyskertomuksiin liittyvä historia.

Passio merkitsee kärsimystä ja passiohedelmä on yhden kärsimyskukkalajin hedelmä. Kärsimyskukkien suvussa (lat. passioflora) on yli viisisataa lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina etenkin Etelä-Amerikassa.

Satoja vuosia sitten kun ei ollut käytettävissä muuta opetusmateriaalia, etsittiin havaintomateriaalit usein luonnosta. Näin myös espanjalaiset Brasilian, toisissa lähteissä Meksikon, lähetyssaarnaajat keksivät kukan, jonka eri osissa he näkivät kuvat Kristuksen kärsimyksen viimeisistä hetkistä, etenkin ristinkuoleman. Tällainen kukka oli erityisesti väriltään violetti Passio edulis. Kukkaa nimitettiin espanjaksi flor das cinco chagas ’viiden haavan kukka’. Kärsimyskukan kukinnon eri osissa nähtiin ruoskat, haavat, vasarat ja naulat, orjantappurakruunu, keihään pää, veripisarat ja jopa sieni, jolla Jeesuksen huulia kostutettiin etikalla.

Musiikissa passiot kehittyivät vähitellen, kun evankeliumien kärsimyskertomuksia alettiin kantilloida eli laulaa sävelmäkaavaa käyttäen hiljaisen viikon aikana. Kuorot esittivät ristiinnaulitsemista todistavan väkijoukon osan. Johann Sebastian Bach huipensi nämä musiikilliset kärsimysdraamat Johannes- ja Matteus-passioissaan, joita esitetään joka vuosi ennen pääsiäistä.

Myös Suomessa on sävelletty passioita kuten Seppo Pänkäläinen: Luukas-passio 1988, Osmo Honkanen: Eräs kuolemantapaus 1996 ja Passio Matteuksen mukaan 2018 ja viime vuonna kantaesityksensä saanut Harri Kerkon Johannes-passio.

Hermannin Diakoniatalon Varustamolla, os. Hämeentie 73, Hiljaisen viikon Pullakirkon-klubi-illassa 5.4 klo 18.00 hiljennymme Jeesuksen kärsimysviikon tapahtumiin musiikin ja tekstien vuorotellessa. Illan toteuttajina ovat kanttori Jukka Ahokas ja pastori Satu Helo.

Jukka Ahokas

Pullakirkon kanttori, musiikkisihteeri