Aurora Karamzin – hovineiti ja hyväntekijä

Aurora Karamzin syntyi 1. elokuuta 1808 Ulvilassa Saaren kartanossa aatelisvanhemmille everstiluutnantti Carl Johan Stjernvallille ja Eva Gustava von Willebrandille.. Hän syntyi perheensä toisena lapsena, ja hänen sisaruksiaan olivat Emil, Emilie ja Aline. Auroran isä kuitenkin kuoli 1815 ja Carl Johan Walleenista tuli hänen isäpuolensa.

Vuonna 1835 Aurorasta tuli hovineiti Pietarin Talvipalatsiin. Hänen päätehtävänään oli olla jatkuvasti lähellä keisarinnaa, lukea hänelle ääneen ja viihdyttää häntä sekä hoivata keisarillisia lapsia. Pesti palatsissa kuitenkin loppui 1836, kun Aurora meni naimisiin satumaisen rikkaan, venäläisen hovijahtimestarin Paul Demidovin kanssa.

Vaaleansiniseen pukuun pukeutunut nainen, jolla päässään ja harteillaan musta pitsihuivi.

Paulin kanssa Aurora sai 1839 pojan, joka nimettiin Pauliksi isänsä mukaisesti. Vanhempi Paul kuitenkin sairasteli paljon ja menehtyi lopulta sairauksiinsa hyvin nopeasti vuonna 1840, jolloin Aurora oli 31-vuotias. Hän osti isäpuoleltaan Carl Johan Walleenilta Espoossa sijainneen Träskandan kartanon, jossa hän vietti kesiään vuoteen 1895.

1840-lukua voidaan pitää vedenjakajana Auroran elämässä. Hän menetti tuolloin aviomiehensä Paulin nisäksi myös rakkaan äitinsä Eva Gustavan sekä sisarensa Emilie Musin-Pushkinin. Myös hänen nuorin sisarensa Aline avioitui portugalilaisen diplomaatin kanssa ja muutti pois Suomesta kauas ulkomaille.

Vuonna 1846 hän meni uusiin naimisiin, tällä kertaa viisi vuotta nuoremman eversti Andrei Karamzinin kanssa. Aurora oli hyvin rakastunut ja Andrein poliittinen valveutuneisuus siirtyi myös Auroralle erityisesti heidän yhteisellä matkallaan Pariisiin vuosina 1947-1848. Hänelle tuli tavaksi käydä matkoillaan orpokodeissa ja sairaaloissa.

Seuraavana vuonna pariskunta teki suuren seurueen kera matkan Uralille Nishni Tagilskin kaivoskaupunkiin, josta Demidovien suvun rikkaudet olivat peräisin. Aurora kävi kaivoksessa ja tapasi kaivosten työntekijöitä sekä johtoa yksityishenkilönä. Hän tutustui orpokotiin ja vanhainkotiin ja perusti alueelle synnytyslaitoksen ja lastenkodin, joiden toimintaa hän seurasi vielä pitkälle vanhuuteensa.

Aurora ja Andrei Karamzin olivat onnellinen aviopari. Ulkomaan matkoillaan vierailut hyväntekeväisyyslaitoksissa ja sairaaloissa sekä orpokodeissa ja vanhainkodeissa herättivät Auroran kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin – osin puolison vaikutuksesta. Suomeen perustettiin Auroran aloitteesta muun muassa kansankeittiö. Kansankeittiöiksi kutsuttiin 1800-luvun puolivälistä lähtien Suomeen perustettuja ravintoloita, joiden alkuperäisenä tarkoituksena oli tarjota kohtuuhintaista tai jopa ilmaista ruokaa vähävaraisille. Suomessa esiintyi monia kulkutauteja, muun muassa pilkkukuumetta, punatautia ja isorokkoa. Lavantauti oli kuitenkin kulkutaudeista se, joka antoi kimmokkeen Aurora Karamzinille tehdä ehdotus sairaalan perustamisesta Helsinkiin. Aurora Karamzinin aloite johti Diakonissalaitoksen toiminnan aloittamiseen vuonna 1867. Kotimaisen kulkutautiepidemian myötä perustettu laitos toimii edelleen yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien hyväksi, myös meneillään olevassa epidemiassa.

Aurorasta tuli todella rikas leski miehensä Andrei Karamzinin kuoltua Krimin sodassa 31. toukokuuta 1854. Hänellä oli aina hyvän tekeminen mielessään. Auroralla ei itsellään ollut aina rahaa jaettuaan omaisuuttaan köyhille, joten hän joutui usein lainamaan rahaa palvelijoiltaan.

Aurora oli poikkeuksellinen nainen, joka jätti jälkensä Suomen historiaan. Aurora eli yli yhdeksän vuosikymmentä kunnioitettuna ja arvostettuna, viimeiset vuodet Hakasalmen huvilassa Töölönlahden rannalla. Vuodesta 1912 asti huvilassa on ollut kaupunginmuseon toimintaa. Museon kokoelmiin on päätynyt muutamia Aurorasta muistuttavia esineitä, kuten Auroran matkasamovaari, kopio kuuluisasta Le Grand Sancy -timantista ja uhkea barokkikaappi. Siellä siis kannattaa vierailla.

Huvilan nurmikolta kiviaidan vierestä löytyy tänäkin päivänä Auroran koiran Shamilin hauta. Hautakivessä näkyy teksti ”Shamil, pikku koiramme, Tbilis 1845, Helsinki 1860. Aurora Karamzin on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ville Vallgrenin veistämässä muistomerkissä on ranskankieliset sanat: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen”. Keisarillisissa piireissä liikkunut upporikas Aurora eli elämän, joka oli kuin ihmeellistä satua. Rikkaudet tai arvonimet eivät kuitenkaan tuoneet Auroralle onnea. Paljon surua ja suuria menetyksiä kokenut Aurora löysi elämälleen tarkoituksen hyväntekeväisyydestä ja pyyteettömästä lähimmäisten auttamisesta. Aurora oli rohkea ja ennakkoluuloton edelläkävijä, jonka elämäntyötä Zachris Topelius ylisti sanoen: ”Paljon on niitä, jotka ovat mukana, mutta vain harvoja, jotka aloittavat.”

Aurora Karamzinin vaikutuksesta kertoo se, että hänen mukaansa on nimetty monia kohteita pääkaupunkiseudulla. Näitä ovat muun muassa Aurorankatu (Helsinki, Etu-Töölö), Auroran sairaala (Helsinki), Aurora-Sali (Helsingin Diakonissalaitos), Karamzininkatu (Helsinki, Etu-Töölö) Auroranportti (tie, Espoo, Järvenperä) ja Aurora Karamzinin puisto (Espoo).

Kirjoittajat: Martta Ylätalo ja Lissu Merivuori

Kirjavinkit ja linkit:

Pirkko Probst: Nainen paikallaan – diakonissoja kotona ja kentällä

Pirkko Probst: Elämää sisarkodissa

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4614

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s