Vapaaehtoisena

Miten päädyin vapaaehtoistyöhön? Kysyin itseltäni. Oli selvää, että siihen täytyi olla motiivi, halu kantaa kortensa kekoon omalla panoksellaan. Eikä aikeena voinut olla oma itsekäs tarve vain osallistua johonkin, ollakseen jotakin muiden silmissä. Työttömänä minulla oli kuitenkin joutilasta aikaa ja tunsin olevani monasti turhautunut. Vapaaehtoistyö kävi minulla usein mielessäni, mutta mikä? Urheiluseurat ei ole minun juttu. Kirjailijayhdistyksen hallituksessa on tullut heiluttua yli kymmenen vuotta. Enkä ammattiani merenkulussa ja kiinteistöhuollossa voinut hyödyntää.

Ratkaisu löytyi entiseltä vaimoltani. Tämä ehdotti minulle Hermannin diakoniatalon toimintaa, kun Vallilassa asun itsekin. Otin yhteyttä ja tein sopimuksen vapaaehtoistoimijana, toisin sanoen vapaaehtoisena. Siitä kaikki alkoi puolivuotta sitten, viime kesänä.

Alussa olin mukana hyötyruokakassien jaossa, joka tapahtui ulkotiloissa. Oma tehtäväni oli pinota kasseista vapautuneet tyhjät laatikot. Ryhmässä toimi noin kuudesta kymmeneen vapaaehtoista, lähinnä nuoria opiskelijoita. Kasseja jaettiin ruokajonossa oleville kolmestasadasta viiteensataan kappaletta kahtena päivänä viikossa. Samalla käsitykseni vahvistui, että avuntarvitsijoita oli paljon ja kirkon sekä kolmannen sektorin työ on tänä päivänä yksi yhteiskunnan tukirakenteita. Ei ollut vaikea päätös sitoutua tähän tehtävään. Tätä voin sanoa jo kutsumustyöksi, ja on mukavaa toimia saman henkisten ihmisten parissa.

Syksyllä pienen tauon jälkeen hyötyruokakassien jako vaihtui sisätiloihin suoraan pöydistä jakoon. Samalla avuntarvitsijoita oli jonossa vähemmän, noin sata ihmistä, koska muutkin vastaavanlaiset toimijat aloittivat ruokajako-ohjelman kesän jälkeen. Opiskelijat olivat pyrähtäneet kuin muuttolinnut kirjojensa ääreen. Vapaaehtoisten ryhmä koostui nyt työikäisistä ja eläkkeellä olevista, joista itse kuulun edellä mainittuun ryhmään.

On ollut ja on edelleen antoisaa saada olla jakamassa näitä tehtäviä, niin henkilökunnan kuin vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Samalla tunnen kuuluvani johonkin, kuin olisin taas työelämässä kiinni näin työttömänä. Toisinaan ei tule edes ajateltua, kuka täällä on työsuhteessa ja kuka vapaaehtoisena. Myös kohtaaminen avuntarvitsijoiden kanssa on antanut heille kasvot.

John Kiviranta

2 kommenttia artikkeliin ”Vapaaehtoisena

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s