Sain olla auttamassa Myllypuron ruoka-avussa. Muutaman päivän pesti vaihtuikin kuukausiksi. Vaikka työ olikin raskasta, mutta mukavaa. Tapasin erilaisia ja myös tuttuja ihmisiä. Kaikilla oli sama visio: ”Nyt autetaan ihmisiä”.

Myllypurosta tuli mieleen talkoot, jossa ketään ei jätetä yksin hädänhetkellä, tästä tulee hyvää mieli. Se kokosi eri ihmisryhmät erilaiset ihmiset toimimaan yhdessä tiiminä ja puhaltamaan yhteen hiileen. Eräs työkaveri sanoitti mielestäni hyvin erään lauseen: ”Tämä työ pelasti korona-kevään, kun saa olla konkreettisesti auttamassa ihmisiä.” Olen samaa mieltä.

Myllypuro kokosi eri ammatin edustajat mm. kaupungilta, seurakunnista,  kirjastosta, hotelleista, kahviloista ja ravintoloista, vapaehtoiset ja Myllypuoron oman porukan toimimaan yhdessä ja auttamaan ihmisiä kriisin hetkellä, välillä tosi väsyyneenä, mutta ah niin onnellisena.

Miten tämä  kaikki on mahdollista? Ilman lahjottajia se ei olisi onnistunut. Elintarvikkeita tulee mm. meijereiltä, tukuista ja ruokakaupoista sekä leipomoilta, ruokatehtaista, ravintoloista ja hotelleista.

Ruokakassin tekoon tarvitaan monta eri työvaihetta:

• Ruuan haku kaupasta
• Kuorman purku
• Ruokien tarkastaminen
• Huonojen tuotteiden poisto
• Pussitus
• Paikkojen siivoaminen  ja jätehuolto
• Pussien vienti paketti autolla jakopaikoille
• Ruokakassien jako eri toimipisteissä

Tämä vaatii tosi paljon auttavia käsiä ja hyvää organisointia. Joka päivä tehtyjen  noin 1500 kassien teko vaatii paljon työtä.

Iso kiitos ja kumarrus omasta puolestani kaikille teille rakkaille ihmisille, mukavista ja työntäyteisistä hetkistä!

Keijo Heikkinen

suntio

valokuvat: Riina Pihlamaa