Pääsin taas kokemaan ainutlaatuisen, kehitysvammaisten rippileirin ja tällä kertaa leiripaikkana toimi Pajulahden urheiluopisto, Nastolassa.

Oma roolini oli toimia leirin ainoan isosen ohjaajana ja vastata kitaralla säestämisestä leirillä laulettavien laulujen, sekä virsien.

Leirille osallistui 8 nuorta, 8 ohjaajaa ja leirin mentorina toimi vammaistyön pappi Heli Ojalehto. Hän pyysi minua mukaan jo viime vuonna, ja sen huippukokemuksen halusin myös tänä vuonna kokea. Eikä tarvinnut tänäkään vuonna pettyä.

Leirillä ohjelmassa oli kirkkohetkiä, jossa käsiteltiin; Ehtoollinen, häät, kaste ja itse konfirmaatio, joka jokaisella nuorella oli edessä leirin loputtua

Oppimishetkissä käytiin läpi mm. Jumalan antamat ohjeet ihmisille, 10 käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, Jeesuksen opetuksia, hautajaiset ja suru.

Joka päivä oli musahetkiä, ulkoilua, pelejä ja kahtena iltana päästiin myös uimaan opiston uimahalliin. Myös grillailua kodalla, ja leiriolympialaiset olivat odotettuja hetkiä.

Aurinkoinen keli suosi leirin aikana, joten pyrimme olemaan mahdollisimman paljon ulkona.

Myös ruokahuolto oli täydellistä; aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala kuuluivat päivän ohjelmaan. Yllättävää kyllä oma painoni ei noussut viikon aikana, vaikka välillä tuntui, että ”taasko syödään” 🙂

Leiriviikko päättyi konfirmaatioon, joka pidettiin La 8.6. Oulunkylän vanhalla kirkolla. Keli suosi edelleen ja kirkko täyttyi nuorten perheistä, kummeista ja sukulaisista. Hienosti sujui viikolla opetellut virret ja laulut, sekä ehtoollinen. Sain taas ylpeänä seurata, kuinka upeasti nuoret osasivat kirkossa toimia ja jokainen sai konfirmaatio-todistuksen.

Ensi kesää ja riparia odotellessa,

Mika-suntio