Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11: 28)  

Huhtikuisena sunnuntaina bussi nousee moottoritien rampista Nurmijärven kohdalla ja kaartelee peltojen keskellä kohti lomakoti Kotorantaa. Me bussiin nousseet olemme ryhmä erilaisia ihmisiä erilaisissa tunnetiloissa lähdössä erityisdiakonian viiden päivän leirille: yksi odottaa lomaa hyvällä mielellä ja toinen vähän jännittyneenä. Levon tarve yhdistää suurta osaa meistä.  

Kotorantaan saapuessamme maassa on vielä kunnon lumikerros. Lomakoti sijaitsee harjumaisemassa järven tuntumassa mäntymetsien ympäröimänä. Ilma on hyvin puhdasta, samoin kuin lähdepohjaisen Sääksjärven vesi.  

Ensimmäisen päivän aikana alamme hiljalleen tutustua toisiimme ja ympäristöön sekä laskeutua rentoutumiseen ja lepoon. Luottamus ryhmää kohtaan alkaa kasvaa. Maittavat ateriat useamman kerran päivässä ja lounaan jälkeinen siesta rytmittävät päiviä sopivasti. Kokoonnumme yhteen myös aamu- ja iltahartauksiin, joissa saamme laulaa tuttuja lauluja ja virsiä, kuulostella Sanaa ja hiljentyä rukoukseen.   

Viikon mittaan käymme kävelyretkillä, pelaamme mölkkyä ja frisbeegolfia, tietovisailemme, saunomme ja teemme jalkakylpysuoloja kuivatuista yrteistä – kukin osallistuu oman jaksamisensa ja tahtotilansa mukaan. Täällä saa myös vain olla, kaiken suorittamisen ja pakon voi unohtaa. Suurimmat jännityksen hetket koemme pelatessa bingoa, jonka moni huomaa olevan yllättävän kovaa hermopeliä.  

Viikon keskivaiheilla syömme lounasta Kotorannan upeassa kodassa porontaljoilla istuen ja ruoan päälle kuksasta lounaskahvit hörpäten. Tyytyväistä huokailua on ilmassa. Mukavan yhdessäolon ja puuhastelun ohessa käymme hyviä ja syviäkin keskusteluja – muuta tehdessä asiat nousevat pintaan kuin itsestään ja niitä on mukava toiselle jakaa.  

Päivät soljuvat eteenpäin kuin keväiset pikkupurot Kotorannan pihassa ja yksi jos toinenkin alkaa olla silminnähden rentoutuneen oloinen. Myös lomakotia ympäröivä lumipeite ohenee auringon lämmöstä tehden tilaa keväälle.   

Torstaina syömme muurinpohjalettuja kodassa ja toteamme, että voisimme jatkaa tällaista täysihoidossa oloa toisenkin viikon – tai miksei koko kesän. Meistä on pidetty Kotorannassa todella hyvää huolta, sen tunnemme nahoissamme ja mahoissamme. Viimeisenä leiri-iltana saamme käydä yhdessä ehtoolliselle vierailevan Heli-papin pitämässä lämminhenkisessä ehtoollishartaudessa.   

Perjantaina aamupalan jälkeen kannamme kassimme taas bussiin ja paluumatka saa alkaa. Palaamme keväiseen Helsinkiin akuissamme taatusti enemmän virtaa kuin viisi päivää aiemmin. Lomaviikon jälkeen on aika kohdata taas arjen haasteet ja hyvät hetket.  

Lämmin kiitos kaikille leiriin osallistuneille!  

Pauliina Himanka 

sosionomi-diakoni -opiskelija