”..Herra on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken mitä niissä on. Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja…”

Toinen antifoni

Kirjassa Jumalallinen liturgia – Pyhien isiemme Johannes Krysostomoksen ja Basileios Suuren jumalallinen liturgia

 

Raamatun ajan maailmaa leimasi voimakas patriarkaalisuus. Miesten tehtävänä oli huolehtia yhteisön turvallisuudesta ja hankkia elanto. Naisten roolia leimasi voimakkaasti yhteisön osana oleminen omistajuuden kautta. Nainen kuului omaan sukuunsa niin kauan kuin hän oli naimaton. Naimisiinmenonsa jälkeen hänen katsottiin olevan miehen suvun jäsen. Jos perheessä oli kuolemantapaus ja nainen jäi leskeksi tai lapsi orvoksi, he jäivät yhteisön tarjoaman suojan ulkopuolelle, jonka kulmakivenä oli miehen elättäjänä toimimisen malli. Patriarkaalisen maailman marginaaliin painui myös muita ryhmiä, joita yllä olevassa ortodoksisessa veisussa eli antifonissa nostetaan esille. Tällaisia olivat esimerkiksi vangitut, sairaat, sorretut, nälkäiset ja muukalaiset.

Kristillinen eetos pyrki alusta lähtien korjaamaan tätä epäkohtaa, missä jotkut ihmisryhmät jäivät suojattomiksi yhteisön ulkopuolelle. Vanhan testamentin kirjoista erityisesti Aamoksen kirjaa luonnehditaan väkevään sävyyn sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta puhujaksi. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus jonka perään Aamoksen kirja kuuluttaa viittaa hyvin selkeästi kokonaisvaltaiseen tilanteeseen yhteiskunnassa. Tämän oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ovat Aamoksen mukaan vastuussa he, jotka ovat valta-asemassa ja voivat vaikuttaa yhteiskunnan tilanteeseen ja sen rakenteisiin. Joidenkin yhteiskunnan jäsenten saavuttamista paremmista oloista tulisi tinkiä, silloin jos niiden ylläpitäminen edellytti heikompien sortoa. Lisäksi oikeudenmukaisuuden tulisi toteutua niin, että se koskettaa kaikkia, koska kaikki kansat ja ihmiset ovat samanarvoisia.

Kun puhutaan muukalaisista Raamatussa, palataan usein kertomukseen Abrahamin vieraanvaraisuudesta, joka löytyy ensimmäisestä Mooseksen kirjasta (luku 18). Kertomuksessa Abraham ja Saara toivottavat tervetulleeksi kotiinsa kolme muukalaista, jotka paljastuvat enkeleiksi. Kertomus on innoittanut taiteilijoita kautta maailman kuvaamaan tapahtumia ja siinä on voimakas symbolinen viesti. Myös monet muut Raamatusta löytyvät tekstit kuvaavat sitä kuinka varaton ja tuntematon matkaaja tuli vastaanottaa. On sopimatonta torjua hänet, sen sijaan hänen hyvinvoinnistaan tuli huolehtia. Kristinuskon keskeiseen sanomaan kuuluu ajatus Jumalasta, joka ottaa vähäosaisen hahmon ja tarkkailee miten ihmiset suhtautuvat häneen. Sanoma viedään niin pitkälle, että Jumala itse tulee ihmiseksi. Heikommassa asemassa olevien marginaaliin painamista pidetään monien Raamatun tekstien valossa aivan erityisen tuomittavana rikoksena. On kristilliselle eetokselle keskeisen olennaista suojella heitä, jotka ovat yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolella, perheettömiä ja muilla tavoin suojelijoita vailla olevia, maattomia ja muukalaisia.

Myös Paavalin toiminta puhuu tasauksen ja vastavuoroisen auttamisen puolesta. Oikeuden ja kohtuuden on mahdollista toteutua, silloin kun he jotka ovat sellaisessa asemassa, että voivat antaa apua, antoivat sitä heille jotka ovat hädänalaisempia. Kristinuskon ytimessä on sanoma kaikki rajat ylittävästä Jumalan armosta ja rakkaudesta. Näihin sisältyy myös huoli ja vastuu toisista. Kehotus diakoniaan eli toisten palvelemiseen voidaan perustaa kultaiselle käskylle sekä Jeesuksen julistukselle ja hänen antamalleen esimerkille. Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaisesti diakonian piiriin suljetaan erityisesti heidät, jotka eivät saa apua muualta. Kuten Hanne von Weissenberg (2010, 180) toteaa kirjassa Köyhien Raamattu ”[k]ristillinen spiritualiteetti ja yhteiskunnallinen aktivismi eivät ole toisilleen vastakkaisia ilmiöitä, vaan ne kuuluvat yhteen”. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden noudattaminen ja ylläpitäminen onkin kristitylle vakaumuksellisesti siis vähintään yhtä tärkeää ellei tärkeämpää kuin oikeanlaisen jumalanpalveluselämän viettäminen.

Maailmamme eriarvoisuus ja Eurooppaan turvallisen ja paremman elämän perässä muualta saapuvat ihmiset voidaan nähdä yhtenä aikamme suurimmista eettisistä, poliittisista ja sosiologisista haasteista. Mutta he ovat myös Euroopan voimavara ja mahdollisuus. Inhimillisyys, ihmisyys ja toisille osoitettu vieraanvaraisuus ovat toisiinsa linkittyneitä konsepteja. Muualta tulleiden ja vieraiden ihmisten kohtaaminen ja palveleminen kutsuu ja inspiroi meitä kaikkia soveltamaan vieraanvaraisuuden teologiaa käytännössä ja olemaan konkreettisena väylänä inhimillisyydelle. Ksenofobian eli vieraaseen kohdistuvan pelon sijaan voimme näissä kohtaamisissa elää todeksi ksenofiliaa, muukalaista ja vierasta kohtaan osoitettua ystävällisyyttä ja kumppanuutta, mihin Raamatun tekstit meitä kannustavat.

 

Teksti on saanut inspiraatiota mm. seuraavista lähteistä:

Dausner, René (2018): “Humanity and hospitality. An approach to theology in the times of migration”. The Religious and Ethnic Future of Europe. Scripta Instituti Donneriani Aboensis, 28 (2018), pp. 51-67.

Diakonia-lehti 3/15. Teemanumero diakonian teologiasta. Http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/B1470CB0401C4C72C22577450028CA5F/$FILE/Diakonia_03-2015.pdf.

Latvus, Kari, Häkkinen Sakari ja von Weissenberg Hanne (2010): Köyhien Raamattu. Helsinki: Kirjapaja.

Malkavaara Mikko (2015): Diakonia ja diakonivirka. Http://sakasti.evl.fi/julkaisut.nsf/020A6402AC464E4EC2257E6E004415C4/$FILE/255445_KH_Diakonia_ja_diakonivirka.pdf.

Kuva: Abrahamin vieraanvaraisuus -ikoni Pyhän arkkienkeli Gabrielin kirkon tiloissa Belgradissa Serbiassa (kuva: Nora Repo).

 

Nora Repo on Helsingin seurakuntayhtymän erityisdiakonian yksikössä työskentelevä Ristin suojassa -projektityöntekijä, uskontotieteen tohtori ja We Are a Welcoming Europe -kampanjan koordinaattori Suomessa.

https://www.facebook.com/WelcomingEuropeFI/