Sanotaan, että ihmistä ei voi tuntea, ellei hän saa omin sanoin kertoa, kuka on, mistä on tulossa, minne on menossa, mitä kantaa mukanaan.

Tunteaksemme toisemme on tärkeää, että on joku, joka kuuntelee. Kuunteleminen on yksinkertaista mutta vaikeaa lähimmäisyyttä. Kuuntelemalla toista tulee usein myös paremmin tietoiseksi itsestään.

Merkittävä osa työikäisten kuolemista on alkoholiperäisiä. Päihdekuoleman taakse voi kätkeytyä usein vuosia kestänyt, sotkuinen vyyhti elämänkipuja, vastoinkäymisiä, rakkaudettomuutta, vaille jäämistä. Päihteiden käytöstä aiheutuu surua paitsi kuolemien muodossa, myös siinä, että ennen kuolemaa läheisestä joutuu luopumaan moneen otteeseen.

Sururyhmät tarjoavat arvokkaan mahdollisuuden kuoleman käsittelyyn yhdessä toisten kanssa. On kuitenkin ihmisiä, joille päihteisiin nivoutuvan häpeän ja muiden vaikeasti kohdattavien tunteiden ja muistojen takia kynnys osallistua ryhmään on suuri. Marraskuussa tarjoutuu mahdollisuus tulla osallistujaksi vertaistuelliseen, päihdekysymykset huomioivaan sururyhmään.

Parhaimmillaan vertaistuki on merkityksellistä vuoropuhelua oman elämän tärkeiden asioiden kanssa. Se on eläytymistä, rakentumista, uusien näköalojen etsimistä ja löytämistä. Kun on tilaa sille, mitä kokee, mikä tuntuu merkitykselliseltä, minkä äärelle on tarpeen pysähtyä, nämä yhdessä voivat ruokkia täysipainoista kokemusta siitä, että elämä kantaa.

Menneeseen ei tarvitse jäädä, mutta sitä on hyvä ymmärtää riittävästi päästäkseen eteenpäin.

Kristittynä minua kutsutaan suhtautumaan vakavasti siihen, miten yksittäinen ihminen kokee oman sisäisen todellisuutensa ja millaisia vastauksia ja tapoja toimia hän valitsee. Uskonliike ihmisessä on sekin aina vuoropuhelua, kysymistä, vastaamista, ihmettelemistä yhdessä lähimmäisen kanssa Jumalan edessä.

Vertaisuus on ennen kaikkea samanarvoisuutta saman Jumalan lapsina, samassa armossa kelluen. Siinä Jeesuksen läheisyys, läsnäolo ja armon todellisuus voivat hoitaa: päihdepulmia kokevien ihmisten ja muiden välillä ei ole eriarvoisuutta eikä ylhäältä alas -asetelmaa.

Tervetuloa viitenä marras-joulukuun iltana jäsentämään oman elämän surua ja sen herättämiä tunteita. Tärkeintä ei ole kenenkään väkisin muuttaminen tai parantaminen, vaan vapaaehtoisuus ja luottamuksen ilmapiiri. Ryhmän kantovoima nousee osallistujista. Ja armosta, jossa on jo kaikki. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Jenni Tuulensuu, puh. 050-3141 880 tai Virpi Liirus-Mäkelä puh. 050 380 2897.

Jenni Tuulensuu,

vertaistoiminnan kehittäjä, pappi, Sininauhaliitto