Tämän vuoden lopulla vietetään asuttamistoiminnan kymmenvuotisjuhlaa: Erityisdiakonia on tarjonnut tukiasuntoja ja tehnyt asumissosiaalista työtä nykyisessä muodossaan vuodesta 2014 eteenpäin.
Alun perin tukiasuntoja oli 49. Asunnot ovat eri kokoisia yksiöistä suuriin perheasuntoihin. Hermannissa oli aluksi 21 tukiasuntoa, ja Ruskeasuolla Paraistentie 13:ssa on ollut, ja on edelleen, yhteensä 28 asuntoa.
Asuttamistoiminnan tiimi on pieni mutta sitäkin tehokkaampi. Se koostuu kahdesta asukasohjaajasta ja asuttamistoiminnan koordinaattorista. Teemme asukasvalinnan itse, eli meille ei hakeuduta asumaan esim. Asumisen tuen kautta. Asuttamistoiminnan koordinaattori vastaanottaa ja käy läpi kaikki tukiasuntohakemukset. Hän kutsuu haastatteluun ne hakijat, jotka täyttävät tukiasumiseen liittyvät kriteerit: Hakija on joko asunnoton tai asunnottomuusuhan alla ja että hän on kirjoilla Helsingissä.
Tukiasuntohaastattelussa on tarkoitus kartoittaa hakijan kokonaisvaltainen tilanne ja tuen tarve. Tärkeä, ellei tärkein, asia on hakijan motivoituneisuus päihteettömyyteen. Perusteena tähän on se, että haluamme tarjota turvallisen, rauhallisen asumisympäristön ja mahdollisuuden elää ilman päihteitä ja niiden lieveilmiöitä. Asuntoja tarjotaan tarveharkintaisesti.
Asuminen on tavoitteellista määräaikaista asumista, jonka tarkoituksena on etsiä asunnottomuuteen johtaneisiin ongelmiin pysyviä ratkaisuja. Asukas sitoutuu päihteettömään asumiseen ja säännöllisiin tapaamisiin asukasohjaajan kanssa. Molemmissa osoitteissa asukasohjaajat ovat paikalla virka-aikana. Asuminen on siis melko itsenäistä. Asukasohjaaja ja asukas tapaavat tarpeen mukaan. Tapaamisten tarkoitus on selkiyttää asukkaan elämäntilannetta, ja etsiä yhdessä työvälineitä jatkaa elämää tukiasumiskauden jälkeen. Tukiasuminen on vuokrasopimuspohjaista ja määräaikaista. Asuminen kestää maksimissaan neljä vuotta. Vuokrasopimukset tehdään aikajaksoille 6kk+6kk+3 vuotta, mikäli asuminen sujuu ilman häiriöitä eikä vuokravelkaa kerry.
Asuttamistoiminta on nyt kuitenkin suuren muutoksen äärellä.
Taloudellista syistä johtuen erityisdiakonia joutuu luopumaan Hämeentien tukiasunnoista vuoden 2026 alusta alkaen. Tämä aiheuttaa asuttamistoiminnan tiimissä surua ja haikeutta. Hämeentielle ei voida enää ottaa uusia tukiasukkaita. Toimintamme tulee siis supistumaan tukiasuntojen määrän osalta, kun jatkossa meillä on vain Paraistentien 28 tukiasuntoa.
Muutos vaikuttaa jo ensi vuoden 2025 alusta alkaen Hämeentiellä asuvien tukiasukkaiden arkeen. Asukasohjaajan toimistosta luovutaan ja tukiasukkaat asioivat jatkossa Hermannin Diakoniatalon puolella. Näin ollen spontaani pistäytyminen Hämeentie 75:n kivajalassa sijaitsevassa toimistossa ei ole enää mahdollista eikä asukasohjaaja tavoita ohikulkevia tukiasukkaita. Välitön kommunikaatio ja sujuva saapuminen tapaamisiin heikentyy. Asukasohjaajan toimisto on saavutettavuutensa lisäksi ollut erinomainen paikka verkostotapaamisiin ja tiimipalavereihin.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Hämeentien asukasohjaajan työnkuvaa muokataan ja siihen on lisätty naiserityinen työ vankiloissa ja vankeustuomion jälkeisessä elämässä. Työnkuvaan räätälöidään myös työvalmentajana toimiminen talon työkokeilijoille.
Päihteettömyyteen tukeva ja kannustava asuminen on harvinaista Helsingissä, joten sen väheneminen on sääli. On harmillista, että Helsingin kaupunki nostaa tonttivuokria niin, ettei erityisdiakonialla ole enää mahdollisuutta toimia tiloissa. Muutoksista huolimatta työ jatkuu asuttamistoiminnassa toiveikkaana ja valoisana sekä Jumalan johdatukseen luottaen.
Kirjoittajat: Asuttamistoiminnan koordinaattori Pirjo Suomi sekä asukasohjaajat Jukka Salkosalmi ja Virpi Heinonen
Pullakirkon plokikirja 