Viikon keskusteluaiheena on ollut ruoka-apu. Malmin Varustamolta lähetetyn Kirkon yhteiskuntapäivien 23-25.9.osallisuuden ja osattomuuden teemoissa käsiteltiin myös monesta näkökulmasta ruoka-apuun liittyviä ilmiöitä. Työpajoissa oli edustettuna kirjo toimijoita, joiden auttamistoimintaan myös ruoka-apu kuuluu. Ylen kanavalla 27.9. MOT puolestaan nosti esille joidenkin kristillisten järjestöjen ja muutaman helluntaiseurakunnan ruokajakotoimintaan liittyviä epäkohtia. Ohjelman tyylin mukaisesti focus oli asioissa, jotka tulisi tehdä toisin. Kritiikkiä sai hartaustilaisuuden liittäminen ruokajakoon. Ohjelmassa myös kerrottiin, että ruokajonossa pääsi etuilemaan, jos ensin kävi rukoushuoneessa jne. Vähemmälle huomiolle jäi ohjelman alussa esiintynyt nuori äiti, jolle lahjoitusruoka oli tervetullut lisä hänen niukassa taloustilanteessaan.

Katsellessani ohjelmaa ajattelin väistämättä Hermannin Diakoniatalon Varustamolla tapahtuvaan ruokajakotoimintaa. Millaisten vaiheiden kautta tämän päivän tilanteeseen olemme tulleet. Mikä toimii ja mitä parannettavaa meillä olisi. Millä sanoin ruoka-jakotoiminnan päähenkilöt, ruoanhakijat arvioivat toimintaa.

Hermannissa tapahtuva ruokajakotoiminta voidaan jakaa aikajanalla karkeasti aikaan ennen korona, tiukimpaan korona-aikaan ja nykyiseen, jo koronan jälkeiseen aikaan. Ennen koronaa ruokajako voitiin pitää pienimuotoisena, sisätiloissa kahdesti viikossa tapahtuvana tilanteena, jossa keskimäärin 40 henkilö sai 1-2 kassillista elintarvikkeita jakokerralla. Korona muutti tilanteen täysin. Sisätilat suljettiin ja valmiiksi pakattuja kasseja alettiin jakaa eri puolilla Helsinkiä, niin myös Hermanissa. Vuonna 2020 jaettujen ruokakassien määrä nousi yli seitsenkertaiseksi edellisestä vuodesta, reiluun 30 000:een ja viikoittaisia jakokertoja oli korkeimmillaan viisi.

Paluuta ei näytä olevan entiseen, kirkkosalissa tapahtuvaan, pienimuotoiseen ruokajakotoimintaan. Tänä vuonna ruokahakijoiden määrä on ollut 100-160 per jakokerta: nuorista aikuisista eläkeläisiin, miehiä ja naisia saman verran, eri kieli-ja kulttuuritaustaisia ihmisiä, opiskelijoita, työttömiä, pätkätyöläisiä, eläkeläisiä -helsinkiläisiä. Nykymuotoiseen ruokajakelutoimintaan saimme Hämeentie 75:n katutason vapaana olevan esteettömän liiketilan. Stadin Safkan jakeluauto ajaa lähelle ovea ja ruokajakotoimintaa toteuttavan vapaaehtoistiimin on aiempaa huomattavasti helpompi toimia. Asiakkaille tila on helposti saavutettava.

Hartauksia emme tähän ole järjestäneet. Rukoukselle on kuitenkin paikkansa. Saadut lahjoitustuotteet siunataan ja samalla siunataan ne ihmiset, joita varten nämä tuotteet ovat tulleet. Rukous on osa valmistautumista näkyvään jakotilanteeseen.

Olosuhteiden pakosta jonotus tapahtuu ulkona, säässä kuin säässä. Toisinaan opiskelijat, vapaaehtoiset tai palkatut työntekijät ovat jakaneet juotavaa, maskeja, esitteitä tai muuten jututtaneet jonossa olevia.

Palautteista poimittuja: ”Ensin epäilin tuotteiden turvallisuutta, mutta epäily on turhaa. Helpottaa perheemme taloutta. Kiitos hyvästä ja kohteliaasta palvelusta”.

Kesällä 2021 ruokajaon asiakkailta pyydettiin palautetta ruokajakotoiminnasta. Kysyttiin yksinkertaisesti, mitä palautetta haluat antaa ruokajakotoiminnastamme. Kuukauden aikana saimme 52 palautetta, joista kolme oli tyhjää. Kaikista vastauksista välittyi kiitollisuus ruokajakotoimintaa kohtaa. Useampi kiinnitti huomiota hyvään organisointiin, elintarvikkeiden hyvään laatuun ja ruoka-aputoimijoiden erittäin ystävälliseen käytökseen. Palautteissa moni kirjoitti, että ruoka-apu on heille tärkeä taloudellinen etu. Parannettavaakin löytyi: lisää penkkejä, suojaa auringon paahteelta ja juomaa.

Niin kauan kuin muistan, ruokajakotoiminta on herättänyt paljon keskustelua. Ajattelen, että ruokajakotoiminnassa on paljon hyvää. Liikkeet lahjoittavat käyttökelpoiset, muuten roskiin menevät elintarvikkeet ja toimivat ekologisesti. Helsinkiin on saatu toimiva logistiikka- ja terminaalikeskus Stadin Safka. Ruokajakeluun on löytynyt asiakaspalveluun sopivia vapaaehtoisia, jotka antavat aikaansa ja kokevat tehtävän mielekkääksi. Ja mikä tärkeintä, ihmiset, joita varten kaikki tämä on tehty, saa lahjoitusruoasta edes pientä helpotusta taloustilanteeseensa. Ruokajakotoiminnan ylläpitäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yhteiskunnassa tulisi tehdä rakenteellisia muutoksia tai että yksittäisen ihmisen tai perheen taloudellisen ahdingon juurisyihin ei tulisi puuttua. Monenlainen apu on tärkeätä. Ruokajako on yksi tapa tehdä hyvää.

Vapaaehtoistoimijoiden tekemä video ruokajakosta:

Marita Nummelin

Toiminnanjohtaja

Hermannin Diakoniatalon Varustamo

•