Tuleva sunnuntai on Mikkelinpäivä. Suurimmassa osassa seurakuntia vietetään silloin perhemessua, koska tätä pyhää vietetään lasten ja enkelien sunnuntaina. Vaikka nimi viittaakin erääseen Itä-Suomen kaupunkiin, on pyhä tosiasiassa saanut nimensä arkkienkeli Mikaelin mukaan. Mikael on enkeli jota sekä juutalaiset, että kristityt pitävät ylimpänä enkelinään.

Kristillisessä traditiossa pyhällä Mikaelilla on neljä eri tehtävää: ensiksikin taistella paholaista vastaan, toiseksi pelastaa sieluja paholaiselta kuoleman hetkellä, kolmanneksi suojella Jumalan kansaa sekä neljänneksi kutsua ihmisten sieluja tuomiolle. Noista tehtävistä erityisesti ensimmäiset kolme kuvaavat niitä asioita, jotka me enkeleihin yhdistämme: pelastamisen, taistelun ja suojelemisen. Eikö liene niin, että erityisesti lapsuudesta meillä on mielessä kuva nimenomaan suojelusenkelistä. Kenties se konkreettinen taulu enkelistä, joka on lapsena ollut oman sänkymme tai omien lastemme sängyn yläpuolelle ripustettuna. Ehkä mielessämme alkaa soida myös vanha lastenlaulu Suojelusenkeli.

Tulevana sunnuntaina ei Hermannin diakoniatalolla vietetä perhemessua, vaikka samasta teemasta saarnataankin. Pullakirkon sekalaisessa seurakunnassa on paljon väkeä, joiden lapset ovat jo aikuisikäisiä ja toisaalta myös väkeä, joiden suhteet omiin lapsiin ovat katkenneet. Ensi sunnuntaina Hermannin diakoniatalolta lähdetään myös Jokelan vankilaan vankilajumalanpalvelusta toimittamaan. Vaikka Hermannissa saatikka vankilan kirkossa ei lasten kanssa kokoonnutakaan niin varmasti he ovat mielessä erityisesti niin, että heitä saatetaan ikävöidä ja myös hiljaa mielessä toivoa, että heillä olisi kaikki hyvin ja että heitä suojeltaisiin.

Sunnuntain teksti on tuttu Jeesuksen kertomus siitä, kuka on suurin ja omaa pääsyn taivasten valtakuntaan. Jeesuksen antama vastaus kysymykseen on, että suurin on hän joka ”kääntyy lapsen kaltaiseksi”. Kun tätä ympäröivää yhteiskuntaa tarkastelee ja tekee tuon saman kysymyksen, kuka on suurin, niin vastaus tuntuu olevan aika erilainen. Suurin on se, jolla on valtaa. Valtaa saa aseman perusteella. Sen voi ostaa rahalla, pelolla tai voimalla ja aseilla. Jeesuksen vastaus oli päinvastainen ja radikaali: heikoin on suurin eli suurin on lapsen kaltainen. Jeesuksen ajatuksen ydin on vallan puutteessa, pienuudessa, hauraudessa ja riippuvaisuudessa, ei niinkään lapsellisen uskon ihannoinnissa. Keskeinen asia suhteessa Jumalaan on se, että lapsen kaltaisuus on paitsi puuttuvaa vallankäyttöä myös puuttuvaa itseriittoisuutta? Kykyä myöntää se, että tarvitsemme apua ja kykyä pyytää sitä. Kykyä ja halua tarvita toinen toisiamme ja Jumalaa.

Hyvin kohdeltu lapsi, jonka kaltaista kohtelua jokaisen lapsen soisi saavan, olettaa itsestään selvästi saavansa rakkautta ja huolenpitoa. Aikuinen haluaa hallita elämää, kontrolloida, mitä apua ottaa vastaan. Lapsen tavassa reitti Jumalan rakkaudelle pysyy avoimena ihan niin kuin lapsen suhde hänestä huolta pitävään aikuiseenkin. Aikuinen taas tukkii reitin omalla voimallaan ja viisaudellaan. Siksi Jeesuksen sanat ovat myös meille tässä hetkessä yhtä ajankohtaisia kuin opetuslapsille Jeesuksen seurassa.

Kirkkokäsikirjan mukainen teema Mikkelinpäivänä on Jumalan sanansaattajat. Evankeliumitekstin viimeisessä jakeessa viitataan enkeleihin eli jokaisella lapsen kaltaisella on enkelinsä ikään kuin ”asiamiehenä” Jumalan huomassa. Olkaamme siis lasten kaltaisia ja jättäkäämme Jumalan sanan saattoon itsemme, lapsemme, läheisemme ja kaikki meille tärkeät ihmiset lähellä ja kaukana!

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy, vaan ihana enkeli vieressä käy.

Hyvää Mikkelinpäivää!

Kimmo Kajos

diakoni

Hermannin diakoniatalo