On 28. kesäkuuta. Tämä aamu alkaa Hakaniemen venerannasta ja päämääränä on Iso-Leikosaari.

Hakaniemen torilla leijuu nenään makea mansikan tuoksu.

Venerannassa on jo odottamassa tuttuja kasvoja. Hetken kuluttua tulee hameenhelma heiluen ja ihanassa olkihatussaan matkanvetäjä Tuula. H. Hän jakaa meille matkalaput ja sitten on aika mennä laivaan. Laivan kansi on jo aivan täynnä, m/s Oceanoksen kapteeni käynnistää moottorin ja matka alkaa.

Luoja on lahjoittanut meidän reissuumme upean sään, aurinko paistaa ja pehmeä tuuli sivelee kasvoja.

Näkyviin tulee Katajanokka, missä Uspenskin katedraali dominoi voimakkaasti muita Katajanokan nähtävyyksiä. Korkeasaari, Kulosaari ja ensimmäinen pysähdys Herttoniemen rannassa. Voi ei, olisin päässyt täältäkin laivaan. Ohitamme Herttoniemen rannan uimarien sillan, joka on minun joka iltainen uimapaikka. Kanava. Seuraava pysähdys Vartiosaari. Ohitamme Kivisaaren, tällä kertaa sinne ei ole matkustajia. Satamasaaressa pääsemme viideksi minuutiksi laiturille, jonka jälkeen pysähdys isossa Illuodossa ja sitten näköpiiriin tuleekin Leikosaari.

Meidät ottaa vastaan saaren porukka, jotka vastaavat vierailijoista. Luemme ohjeet ja aikataulut, jonka jälkeen mahdollisuus nauttia yksin tai porukassa saaren nähtävyyksistä.

Menen jo tuttuun paikkaan, jossa on pieni laituri. Tuuli on täällä kova, mutta lämmin. Ihana meren tuoksu. Se on erilainen kuin kaupungissa. Se on lapsuuden tuoksu. Suljen silmät ja vaan olen… Kuuntelen tuulen tarinoita, aaltojen kuohuntaa rantakiviä vasten. Lokit ja tiirat lentävät äänekkäästi kiljuen. Avaan silmät. Laiturilla oleskelee varis-pariskunta. Ne näyttävät nautiskelevan tuulesta. Rantaan on uinut joutsen-pariskunta, jolla on vain kaksi poikasta. Taivaalla kiertelee lokki Joonatan. Hän on vapaa. Hän ei ole riippuvainen kaupungin roskista. Miten taitavasti se lentääkään puhaltavan tuulen mukana.

On ruokailun aika. Täytyy mennä. Ruokasalissa on iloisia leirin tyttöjä ja poikia.

Piristävän kahvikupin jälkeen kävelen ympäri saaren. Kuivuuden jälkeisestä sateesta on luonnon tuoksut taas heränneet eloon. Keuhkot iloitsevat mäntyjen tuoksusta. On aika mennä uimaan. Menen taas rantaan, jossa on rantasauna ja laituri. Vesi on lämmintä, mutta aallot kovat.

On tyttöjen saunavuoro. He juoksentelevat saunasta mereen. Ranta täyttyy tyttöjen kiljunnasta.

Kello on kohta kolme, on aika mennä satamaan. Laiva myöhästyy puoli tuntia. Vielä saa vähän aikaa nauttia saaren auringosta ja varastoida D-vitamiinia auringosta syksyn tarpeisiin.

Laiva saapui. Tuuli on voimistunut ja aallot ryntäävät voimalla kohti meidän m/s Oceanosta. Paluumatkalla on kaksi mahdollisuutta poistua laivasta – Laajasalo tai Herttoniemi. Minulle sopiva on Laajasalo. Yllätys, yllätys laiva pysähtyykin Laajarannassa, jonka laiturin vieressä sijaitsee Laajarannan sauna.

On naisten saunavuoropäivä. Ajattelin, että sauna-ajat ovat menneet juhannuksen jälkeen kesälomille. Vastassa on tutut kasvot. Kysytään, että tulinko tällä kertaa veneellä saunomaan? Jos yläkerta on näin järjestänyt, niin tottakai menen saunomaan ja uimaan. Onhan minulla päätarvikkeet pyyhe ja uimapuku repussani. Saunasta menen kävelemällä kotiin. Kotimatkalla minua seuraa villiruusujen ja jasmiinien ihana tuoksu.

Illalla myöhään menen Herttoniemen rantaan. On täysikuu. Uinti kuutamossa. Istun pitkään kalliolla ihailemassa kuutamoa ja käyn läpi mennyttä päivää. Se oli yksi niistä kesäpäivistä, jolla saa syksyn ja talven kaamospäivinä kuvitella itsensä taas näihin hetkiin.

 

Kiitän sydämestäni Hermannin diakoniatalon porukkaa, että he mahdollistavat kävijöille tällaisia herkkupäiviä. Kiitokset  vapaaehtoistoimijoille Tuula H:lle ja myös Outille, että he jaksavat järjestää positiivista kipinää elämään.

Kiitollisena:

La-Maria

Hermannin diakoniatalon vapaaehtoistoimija