Olipa kerran… ja sen pituinen se! Näin alkavat ja päättyvät useimmat sadut.
Tässä ajassa meidän maassamme on menossa karmivan kammottava aika. Ei mitään satumaista meininkiä. Jostakin syystä kaikkein heikommassa asemassa olevia kansalaisia kuristetaan yhä ankeampaan asemaan.
Diakoniatyössä ovat kohtaamieni ihmisten kertomukset tulleet tutuksi, kuinka asumiskustannusten korotukset ja saman aikaan yhteiskunnan tukien vähennykset ja päivittäistavaroiden sekä elintarvikkeiden hinnan korotukset ovat niin kuristava yhteenlasku, että hirvittää.
Suru yllättää meidät kaikki jossain elämämme vaiheessa, meiltä voi kuolla ystävä tai työtoveri, oma vanhempi tai oma lapsi. Joskus menetyksiä osuu useampi saman vuoden sisälle ja silloin suru kertaantuu. Vaikka tietäisimme läheisen ihmisen sairastavan ja kuoleman lähestyvän, tulee kuolema silti aina yllätyksenä. Kuolemaan ei lopulta koskaan voi ennalta valmistautua.
Menetyksiin liittyvät tilanteet vaihtelevat suuresti. Voi olla niin, että elämästä kyllänsä saaneen ja jo lähtemään valmiin vanhuksen kuolema on helpompi hyväksyä, kuin jos kohtaamme nuoremman ihmisen kuoleman ja mielessämme on tunne, että tämä meni ihan väärin. Traumaattista menetystä ja äkkikuolemaa joudumme työstämään kauemmin omassa mielessämme, suru vaatii aikansa eikä sitä voi hoputtaa.
Päihdekuolemaan liittyy omia erityispiirteitä, tällaisen surun kanssa omaiset ja ystävät jäävät helposti yksin surunsa kanssa. Menetyksestä ja surusta voi olla vaikea puhua, jos toisten ihmisten suhtautuminen päihdekuolemaan on tahditonta. Mutta toisten samaa kohdanneiden kanssa se voi olla helpompaa.
Hermannissa järjestetään maaliskuussa sururyhmä päihteisiin kuolleiden läheisille. Ryhmä on taidepainotteinen, mutta mitään erityisiä taitoja ei kenelläkään tarvitse olla. Ryhmän vetäjinä toimivat pastori Satu Helo ja diakoni Virpi Heinonen. Ilmoittautumisaika päättyy 17.2, mutta vielä sen jälkeen voi tiedustella vapaita paikkoja.
Ota rohkeasti yhteyttä ja ilmoittaudu jos asia koskettaa sinua!
Jälleen kerran Hermannin Diakoniatalon Varustamossa järjestetään jo perinteeksi muodostunut Hyvinvointipäivä. Kirkkosali täyttyy erilaisista toimintapisteistä, opiskelijoista ja hyvästä mielestä. Toista kertaa saamme paikalle myös parturi-kampaajan leikkaamaan osallistujien hiuksia maksutta.
Lounas on tuttuun tapaan tarjolla kello 11-13 hintaan 3 euroa. Teemu-kokki loihtii keittiössä kaalilaatikkoa, josta on tarjolla sekä liha- että kasvisversio. Tervetuloa tähän hyvänmielen tapahtumaan läheltä ja kaukaa! Laurean sairaanhoitajaopiskelijat ovat täällä sinua varten.
Kuvan kertomuksessa Sadanpäämies, Rooman armeijan upseeri pyytää Jeesusta parantamaan rakkaan palvelijansa. Hän ei pyydä Jeesusta tulemaan fyysisesti paikalle parantamaan, vaan hän luottaa siihen, että Jeesuksen sana on riittävä. Tässä on suuri opetuksen paikka meille kaikille: usko ei ole sidottu siihen, mitä näemme tai ymmärrämme, vaan siihen, että Jumalalla on valta ja voima toimia, vaikka emme sitä näe.
Pullakirkon klubi-iltoja on vietetty Hermannissa usean vuoden ajan keskiviikkoisin klo 18. Jokusen kauden ajan olen tehnyt iltojen mainoksista aina yhden ylimääräisen arkistokappaleen. Harmillista, että ensimmäisten kausien illoista ei kappaleita jäänyt. Ohessa pieni kuvakollaasi iltojen mainoksista.
Pullakirkon plokikirja 