Vuonna 2013 aloin käymään Hermannin erikoisdiakoniassa. Minua houkutti lounas, joka maksoi yhden euron. En jaksanut kokata joka päivä ja käymällä Hermannissa helpotin arjen haasteita. Kerkesin vielä töihin klo 13.30. Masennuksen takia olin siirtynyt osa-aikatyöhön. Syksyllä 2015 menin sitten lääkärin pakeille ja kerroin etten mene töihin enää. Työpaikan ilmapiiri  oli huono ja olin joutunut kiusaamisen kohteeksi. 

Jatka lukemista ”Kävin vaan lounaalla ja mihin se johtikaan…” →

Vuonna 2023 sain mahdollisuuden toimia kokemusasiantuntijana Paavalin kirkolla sekä Hermannin Diakoniatalon Varustamolla. Pääasiallisesti työskentelin Varustamon puolella, ja jo työn saaminen oli itselleni merkittävä hetki. En ollut kymmeneen vuoteen ollut palkkatyössä sairauteni vuoksi ja näin osatyökykyisenä osa-aikaisen työn saaminen ei ole ollut itsestään selvää. Ensimmäinen työpäivä alkoi Hermannin Diakoniatalon Varustamolla ja sehän jännitti hurjan paljon.

Jatka lukemista ”Muistojani Hermannin Diakoniatalon Varustamosta” →

Pitkään ulkomailla viettämieni vuosien jälkeen takaisin Suomeen palattuani syntyi mielessäni ajatus, että nyt olisi aika ja aikaa aloittaa kunnon työ. Olla mukana auttamassa lähimmäistä.

Jatka lukemista ”Eron hetki” →

Tämä kirjoitus pohjautuu Khadijan, pitkäaikaisen Mosaiikin työntekijän, muistelmiin Mosaiikin menneistä vuosista. Muistoja käyty läpi perjantaina 18.7.2025.

Jatka lukemista ”Hyvästit, Hämeentie 73! Muutama sana Tukipiste Mosaiikista” →

Diakoniatyöntekijänä Hermannissa 2013-2020 Elo-syyskuun taitteessa 2013 kävelin Sörnäisistä kohti Hermannin diakoniataloa ja työhaastattelua. Jännitti vähän, toivoin paljon. Olin onnekas – tai ennemminkin siunattu, kun minut viimeisiksi työvuosikseni johdatettiin osaksi Hermannin yhteisöä. Olin Diakoniaopiston opiskeluaikoina kauan sitten käynyt tutustumassa erityisdiakonian toimintaan Annankadulla ja erityisesti Pullakirkko oli mielessä.

Jatka lukemista ”Diakoniatyöntekijänä Hermannissa 2013-2020” →