Viitaten taas;

saan SUA halajamaan.

Syvä luovuus jälleen;

jäljelle jään.

Jatka lukemista ”TAIKAA VIITAN” →

Kohtaamisesta ja keille kirjoitan luojalleni vai luoduille, siitä, mitä mieleeni virtaa elämästä, jota koetan kuulla ja nähdä vajavaisilla ja keskeneräisillä aisteillani tässä ja niissä hetkissä, joissa kuitenkin silmin nähden ja korvin kuultavissa lähimmäisten kohtaamiset ovat todellisia.

Jatka lukemista ”Mietteitä lähimmäisten kohtaamisista” →

Ihmiset usein haluavat ajatella, että joukossamme on enkeleitä. Enkelit ovat kuitenkin loppujen lopuksi jokaisen oman tulkinnan alainen asia. Ihminen voi olla toiselle enkeli, voi olla suojelusenkeleitä tai esimerkiksi menetettyjä rakkaita voi ajatella enkeleinä. Kaikkea tätä kuitenkin yhdistää rakkaus, välittäminen ja jonkinnäköinen suojelius.

Jatka lukemista ”Enkeleitä, onko heitä?” →

Sairaanhoitaja-diakonissojen loppuvaiheen opiskeluun kuuluu diakoniatyön harjoittelujakso ja tämä suoritetaan yhteistyössä seurakuntien kanssa, mutta harjoittelupaikan löytäminen on opiskelijan oma velvollisuus. Harjoittelupaikan etsiminen diakonissa opiskelijana on oma työsarkansa, sillä tänä päivänä diakonissat ovat tällä alalla harvinaisuus.

Jatka lukemista ”Uhanalaiset kirkon työntekijät” →

Vankilan selli oli kostea.
Kalma tuoksui jollekin kauniille
ristikon takana katsoessani alaspäin.
Näin sataman ja torin siellä pyörivine ihmiSINEEN.
Eräs laiva liplatti satamasta kauemmaksi merelle.
Merimiehet häärivät työnsä tuskassa viimeistellen
purjeiden voimaa.

Oli 1600-luku ja se todellakin tuoksui luurankomiehelle,
jonka viikate viilsi kumoon kaunista kukkamaata.
Olin ehkä peloissani, koska vieressäni lojui ystäväni
kuolleena ja mädäntyneenä.

Häntä ei viety pois,
koska vankilanjohtaja
halusi opettaa meille kuoleman todellista puolta.
Ruokaakaan ei tuotu tai saatu useampaan päivään,
mutta ei sitä sotkua kukaan kaipaakaan.
Viikatemies koputtelee vankilan ristikoihin työkalullaan
aiheuttaen metallisia sointuja.
Hänkään ei enää tuoksunut jollekin etäiselle
vaan musiikin yhteydessä tämä mies oli
muuttunut läheiseksi.

Minun täytyy lopettaa kirjoitukseni hiljalleen,
koska on aika lähteä kutsuihin.
Nämä kutsut ovat entisellä kukkamaalla,
missä ei enää ole kukkia.
Pitojen jälkeen en enää palaa
sinne mistä tulin.
Laiva on poistunut näkyvistäni,
siksi juhlat voivat alkaa.
Hyväs..?!

Armas Merisalmi

Jatka lukemista ”Eräs ystäväni” →