Elin 2004 tai 2005 vuoden alkua kun sain tutustua erityisdiakonia (ED) ja Vastuunkantajien työhön. Olin tuolloin Munkkisaaren huumekatkolla miettimässä miten tästä jatkaisin eteenpäin. Takanani oli parinkymmenen vuoden huumeiden käyttö.

Katkolla oli iso kansio missä oli erilaisia jatkokuntoutuspaikkoja. Niitä selatessani huomioni kiinnittyi Vastuunkantajat ry:n ylläpitämään Kuntoutuskoti Tarpoilaan ja sen kautta mahdolliseen tukiasumiseen Hämeentiellä. Olin tuolloin ollut asunnoton reilun 10 vuoden verran. Otin yhteyttä erityisdiakoniaan, jossa minua ensin haastateltiin ja kartoitettiin tilannettani.

Tästä alkoi kuntoutumiseni. Ensimmäisellä kerralla olin Tarpoilassa vain 3kk, jonka jälkeen siirryin tukiasuntoon Hämeentie 75:een. Silloin en vielä ollut valmis vaan retkahdin, ja tukiasumiseni päättyi. Onnekseni minulla oli sakkoja sen verran maksamatta, että kävin pyytämässä niiden muuntamista vankeudeksi. Tuomioni jälkeen löysin itseni taas Tarpoilasta etsimässä uutta alkua elämääni ja nyt minulla ei enää ollut kiire mihinkään. Vietin siellä puolivuotta ennen tukisoluun muuttamista Hämeentielle. Tässä samassa talossa oli myös Vastuunkantajien ylläpitämä Kirpputori, jonne pääsin kuntouttavaan työtoimintaan ja elämä alkoi näyttämään oikein hyvältä. Pääsin myös muuttamaan tukisoluasumisesta tuettuun yksiöön samassa talossa.

Raittiuteni alkoi kantamaan ja tulin hetkeen, jolloin Y-säätiö tarjosi minulle asuntoa Ruskeasuolta, jonka otin vastaan. Lopultakin oma koti. Ennen muuttoa olin jo miettinyt voisinkohan mahdollisesti kouluttautua auttamaan muita, joilla on samantyylisiä ongelmia kuin itselläni oli ollut, joten hain lähihoitaja-kouluun, jonne myös pääsin. Koulun kesälomalla pääsin kesätöihin Hoitokoti Neulansilmään Myllypuroon, joka oli siis Erityisdiakonian ylläpitämä.

Valmistuin koulusta vuonna 2010 ja olin Selviämishoito asemalla kesäsijaisena. Viimeisenä työpäivänäni siellä sain puhelun Erityisdikonian diakoni Kimmolta, joka tarjosi vakituista ohjaajan paikkaa Hoitokoti Neulansilmään, jonka otin ilolla vastaan. Lopultakin vakituinen työpaikka. Lopulta kuitenkin kävi niin, että Neulansilmän toiminta lopetettiin, mutta ehdin kuitenkin olemaan siellä pari vuotta, josta matkani jatkui ohjaajaksi Kovaosaisten Ystävät ry:n asumispalveluun. Senkin toiminta loppui niin että ehdin olla sielläkin pari vuotta, kun piti taas etsiä uutta työpaikkaa. Se löytyi heti. Olen nyt saanut olla Helsingin Vieraskodin palveluksessa yli kymmenen vuotta. Olen saanut nähdä paljon ja kokea paljon. Elämä on kantanut ja puolisokin löytynyt rinnalle. Kun kuulin että varustamo (minulle aina ED) muuttaa pois ja uusiin tiloihin, niin koin surua. Talo kaikkineen on antanut minulle niin paljon ja aina siitä ohiajaessani mieleeni tulee vain suuri kiitollisuus siitä työstä mitä olette vuosia Hämeentiellä tehneet.

Vielä Kerran KIITOS!! Ja siunausta tuleviin muutoksiin ja haasteisiin.

T. Lauri