Kuvan kertomuksessa Sadanpäämies, Rooman armeijan upseeri pyytää Jeesusta parantamaan rakkaan palvelijansa. Hän ei pyydä Jeesusta tulemaan fyysisesti paikalle parantamaan, vaan hän luottaa siihen, että Jeesuksen sana on riittävä. Tässä on suuri opetuksen paikka meille kaikille: usko ei ole sidottu siihen, mitä näemme tai ymmärrämme, vaan siihen, että Jumalalla on valta ja voima toimia, vaikka emme sitä näe.

Jatka lukemista ”Jeesus herättää uskon” →

Pullakirkon klubi-iltoja on vietetty Hermannissa usean vuoden ajan keskiviikkoisin klo 18. Jokusen kauden ajan olen tehnyt iltojen mainoksista aina yhden ylimääräisen arkistokappaleen. Harmillista, että ensimmäisten kausien illoista ei kappaleita jäänyt. Ohessa pieni kuvakollaasi iltojen mainoksista.

Jatka lukemista ”Pullakirkon klubi eilen, tänään ja tulevaisuudessa?” →

Kuinka kohtaan ihmisen? Eikö meidän perimmäisiä kysymyksiämme olekin se, kuinka kohtaamme toisemme? Ja kun kohtaamme ja yhteys syntyy, voimme ymmärtää toistemme motivaatiot ja mielenliikkeet. Tällöin olemme turvassa. Minä tiedän ja hän tietää, voimme työskennellä ja elää rinnakkain edistäen ja ymmärtäen toistemme päämääriä.

Jatka lukemista ”Perimmäinen kysymys: Kuinka kohtaamme toisemme?” →

Kutsun Hermannin Diakoniatalon Varustamoa aina Hermanniksi. Se oli erityisdiakonia silloin kuin aloin käydä siellä. Minut houkutteli paikalle euron lounas. Olin silloin töissä ja masennuksen takia kaikki tekeminen oli hankalaa. Keskiviikkoisin kävin lounaalla ja kerkesin vielä töihin. Tein neljän tunnin työpäivää kun muuhun en kyennyt. Toki tarvittaessa olin sairaslomalla. Aina voimat eivät riittäneet. 

Jatka lukemista ”Hermannin ilot” →

Virvatulien serenadeissa. Vallihautojen eteisauloissa.

Etsien laineita. Unelmien satuja.

Kartanon kupeessa, uinuu unessa.

Jatka lukemista ”VIRVATULIEN TUULOSISSA” →