Minkä näet?

Kukkuu Karjalan käet.

Metsissä suhisee.

Kaikkialla kuhiseen.

Runot sähisee.

Tulemme taas eiliseen.

Näemme siis tulevaisuuteen.

Palaamme nykyisyyteen.

Tulemme rakkauteen.

Jälleen runoja teemme.

Rakkauden taas saamme.

Vaakaan painoja jaamme.

Suurin saavutus on ihmisen viisaus.

Se ei todellakaan ole huijaus

vaan rakkauden huimaus.

Meillä on työn alla inhimillisyyden koodaus.

Kauas katseesi taa.

Sieltä löydän sen nyt vaan.

Uskon nyt,

mitä kauneus haluaa.

Sen miten siivota saat.

Harjojen tulet ovien taa.

Rakkaus lentää syliisi

vaan kauttasi elää saan.

Unelmiesi eteen sinut tuon.

Sylini sinulle suon.

Haaveet sinulle kerron.

Varjojen taa sinut jälleen saan.

Miten se nyt onkaan vaan?

Armas Merisalmi