Valoa varjoista huolimatta

Viime blogissani toiveikkaasti ajattelin elävämme jo koronan jälkeistä aikaa. Pieleen meni. Hermannin Diakoniatalon Varustamon vuosi oli onneksi paljon muutakin kuin allekirjoittaneen arvailuja. Siispä katsaus vuoteen 2021.

Hermannin Diakoniatalon Varustamon viime vuosi oli kaksi osainen: rajoitusten alkuvuosi ja kesäkuusta alkanut avoimemman toiminnan jakso. Rajoitusten aikana talo oli avoinna yksittäisille asiakkaille, erityisesti asunnottomille. Asiakastapaamisten määrä (3000) pysyi samana edellisvuosiin nähden, vaikka työntekijöitä oli vähemmän. Muualla tapahtuvia asiakastapaamisia pandemia vähensi ja vankilavierailut eivät olleet mahdollisia. Suurin osa kohtaamisista tapahtui toimitiloissamme, mikä mahdollisti asiakkaalle myös suihku-, pesula ja ruokapalvelun saannin. Kahdesti viikossa tapahtuneessa ruokajaossa kävijämäärät kasvoivat kuukausi kuukaudelta, saavuttaen huippunsa loppusyksystä (170 kävijää). Ruokakasseja jaettiin kaikkiaan yli 13 000. Vapaaehtoisten osuus ruokajaossa oli keskeinen. Kaikessa toiminnassa vapaaehtoisia oli mukana 60, joista 20 toimi ruokajaossa. Työtoimintaan osallistui työkokeilijoita ja yhdyskuntapalvelijoita edellisvuosien tapaan. Työelämän harjoittelussa oli seitsemän opiskelijaa.

Pullakirkon osallistujamäärä nousi verkkoon ladattujen tallenteiden ja striimausten vuoksi. Waste&Feast Cafe Hermanni aloitti kesäkauden turvallisesti ulkona. Kesäiset ilmaistarjoilut ja ihmisten halu olla pitkästä aikaa yhdessä loi hyvän tunnelman. Uusia ja vanhoja kahvilakävijöitä oli yhteensä 8137. Marraskuuhun iloa toi onnistuneet valtakunnalliset Vankilalähetyspäivät, joihin parhaimmillaan osallistui yli 65 vankilatyön konkaria.

Verkostot olivat asiakkaiden tukena monin tavoin. Asiakkaat saivat talousneuvontaa, digitukea ja apua viranomaisasiointiin. Hyvin alkaneelle yhteistyölle on luvassa jatkoa tänä vuonna. Paperittomien tukena toimi Mosaiikki-tiimi lukuisten verkostojensa kanssa. Miesten osallisuutta ja toimijuutta vahvisti Paavalin seurakunnan kanssa käynnistetty PaHe-hanke. Syntyi uusia työpajoja ja toimintaa järjestettiin enemmän yhdessä.

Merkillepantavaa oli, että tukiasuntohakemuksia saapui edellisvuotta vähemmän. Liekö syynä vuokra-asuntojen parempi saatavuus. Myös Helsingin seurakuntayhtymän kriisirahastohakemusten määrä väheni. Samoin leiritukimäärärahat säästyivät lähes kokonaan. Pandemian vuoksi monet seurakuntien leirit peruttiin, onneksi Hermannin Diakoniatalon Varustamon ja Malmin seurakunnan leiri saatiin pidettyä sopivasti rajoitusvapaasti marraskuussa.

Koko vuotta varjosti Helsingin seurakuntien synkkenevät talousnäkymät, minkä tiimoilta käytiin monia keskusteluja. Toimintaa piti (pitää) perustella, jotta päättäjät voivat tänä vuonna tehdä päätöksiä, mitä kirkko tekee ja mistä karsitaan.

Synkkyyteen ei kannata vaipua. Alkuviikosta nautin auringon valosta, puhtaan lumen runsaudesta (olin etätöissä!). Ihanaa! Kylmä viimakin tuntui vain piristävältä kirkkaassa talvisäässä, valossa. Valo symboloi minulle toivoa. Valo on energiaa ja elinvoimaa, kasvua ja elämän mahdollistumista. Hän, joka sanoi ”Minä olen maailman valo”, on toivomme ja voimamme. Hän on kanssamme nyt, aina ja iankaikkisesti.

Marita Nummelin

Toiminnanjohtaja

Hermannin Diakoniatalon Varustamo

Yksi kommentti artikkeliin ”Valoa varjoista huolimatta

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s