Kuinka kohtaan ihmisen? Eikö meidän perimmäisiä kysymyksiämme olekin se, kuinka kohtaamme toisemme? Ja kun kohtaamme ja yhteys syntyy, voimme ymmärtää toistemme motivaatiot ja mielenliikkeet. Tällöin olemme turvassa. Minä tiedän ja hän tietää, voimme työskennellä ja elää rinnakkain edistäen ja ymmärtäen toistemme päämääriä.
Jatka lukemista ”Perimmäinen kysymys: Kuinka kohtaamme toisemme?”Hermannin ilot
Kutsun Hermannin Diakoniatalon Varustamoa aina Hermanniksi. Se oli erityisdiakonia silloin kuin aloin käydä siellä. Minut houkutteli paikalle euron lounas. Olin silloin töissä ja masennuksen takia kaikki tekeminen oli hankalaa. Keskiviikkoisin kävin lounaalla ja kerkesin vielä töihin. Tein neljän tunnin työpäivää kun muuhun en kyennyt. Toki tarvittaessa olin sairaslomalla. Aina voimat eivät riittäneet.
Jatka lukemista ”Hermannin ilot”VIRVATULIEN TUULOSISSA
Virvatulien serenadeissa. Vallihautojen eteisauloissa.
Etsien laineita. Unelmien satuja.
Kartanon kupeessa, uinuu unessa.
Jatka lukemista ”VIRVATULIEN TUULOSISSA”Joulutervehdys
Katso, pimeys peittää maan,
yön synkkyys kansat.
Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi,
Herran kirkkaus loistaa sinun ylläsi.
Jes.60:2
Tämä vuosi on kulunut monenlaisten raskaiden uutisten varjossa, ja ne ovat paineet monen meistä mieltä alaspäin. On pitänyt kääntää katsetta siihen, mihin omassa elämässä pystyy vaikuttamaan. On pitänyt päättää, että etsin niitä hyviä ja ihania asioita, jotka kantavat minua eteenpäin, etten aivan humpsahda toivottomuuteen. Jesajan sanat ”Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat:” on tuntunut erittäin osuvalta.
Jatka lukemista ”Joulutervehdys”Taivaallinen vedonlyöntitoimisto
A little less conversation, a little more action, please
– Elvis Presley
Kerronpa sinulle, ystäväni, kreikkalaisen Aisopoksen sepittämän tarinan taivaallisesta vedonlyönnistä, jonka olet varmaan jo kuullutkin. Olipa kerran aavikolla matkamies. Aurinko ja tuuli näkivät matkamiehen aasin selässä. He päättivät lyödä keskenään vetoa ja ryhtyä kilpasille, kumpi olisi voimakkaampi ja saisi riisuttua matkamieheltä hänen vaatteensa pois. Tuuli tuumasi ääneen: ”minäpä puhallan väellä ja voimalla hänen vaatteensa pois” ja se puhalsi jäätävällä, repivällä puhurilla miehen päälle. Tuuli puhkui ja puhalsi, mutta mies vain kääriytyi ja tarttui vaatteisiinsa entistä tiukemmin. Lopulta tuuli lopetti puhaltamisensa. Oli auringon vuoro ryhtyä toimeen. Aurinko lämmitti ja hyväili lempeillä säteillään matkamiestä. Vähitellen mies luopui päällystakistaan. Lopulta mies riisui paitansakin. – Aurinko oli voittanut kilpailun.
Jatka lukemista ”Taivaallinen vedonlyöntitoimisto”
Pullakirkon plokikirja 