Askeleet

jokainen askel vie jonnekin

kaikella on aina tarkoituksensa

vaikka useimmiten kaikki onkin

vain elotonta ja kuollutta massaa

toisillemme lausuttuja tylyjä sanoja

täynnä tyhjiä tarkoituksia

syistä jotka yleensä jätetään vain kertomatta

ei uskalleta sanoa ääneen

silti jokainen hetki, jokainen sekunti

kuljettaa meitä johonkin

antamalla elämälle sisäistä merkitystä

lisäten omaa intiutiota, ymmärystä

asioista joita emme sillä hetkellä ymmärrä

asioista joita emme käsitä, tai osaa pukea sanoiksi

jääden lopulta sen tunteen vangiksi,

mutta jokainen askel johtaa jonnekin.

https://www.instagram.com/zuge_guerilla/

Kuvan kertomuksessa Sadanpäämies, Rooman armeijan upseeri pyytää Jeesusta parantamaan rakkaan palvelijansa. Hän ei pyydä Jeesusta tulemaan fyysisesti paikalle parantamaan, vaan hän luottaa siihen, että Jeesuksen sana on riittävä. Tässä on suuri opetuksen paikka meille kaikille: usko ei ole sidottu siihen, mitä näemme tai ymmärrämme, vaan siihen, että Jumalalla on valta ja voima toimia, vaikka emme sitä näe.

Jatka lukemista ”Jeesus herättää uskon” →

Kuinka kohtaan ihmisen? Eikö meidän perimmäisiä kysymyksiämme olekin se, kuinka kohtaamme toisemme? Ja kun kohtaamme ja yhteys syntyy, voimme ymmärtää toistemme motivaatiot ja mielenliikkeet. Tällöin olemme turvassa. Minä tiedän ja hän tietää, voimme työskennellä ja elää rinnakkain edistäen ja ymmärtäen toistemme päämääriä.

Jatka lukemista ”Perimmäinen kysymys: Kuinka kohtaamme toisemme?” →

Kutsun Hermannin Diakoniatalon Varustamoa aina Hermanniksi. Se oli erityisdiakonia silloin kuin aloin käydä siellä. Minut houkutteli paikalle euron lounas. Olin silloin töissä ja masennuksen takia kaikki tekeminen oli hankalaa. Keskiviikkoisin kävin lounaalla ja kerkesin vielä töihin. Tein neljän tunnin työpäivää kun muuhun en kyennyt. Toki tarvittaessa olin sairaslomalla. Aina voimat eivät riittäneet. 

Jatka lukemista ”Hermannin ilot” →

Virvatulien serenadeissa. Vallihautojen eteisauloissa.

Etsien laineita. Unelmien satuja.

Kartanon kupeessa, uinuu unessa.

Jatka lukemista ”VIRVATULIEN TUULOSISSA” →