Kun olin aivan pieni tyttö, ukkini pyysi aina minua hakemaan vaatehuoneen hyllyltä pienen Sinisen laulukirjan. Se oli hyllyllä himoitsemieni Ranskanpastillien vieressä. Sinisen laulukirjan kanssa, samalla pastilleja ruinaten, kiipesin ukin syliin keinutuoliin. Ukki lauloi minulle lauluja tuosta pienestä sinisestä kirjasta, vähitellen opin itsekin niitä ulkoa ja niin me lauloimme yhdessä, ja voi kuinka minä rakastin noita yhteisiä hetkiä aivan sydämeni pohjasta. Tuolta ajalta onkin mieleeni piirtynyt lukuisa määrä erilaisia vanhoja hengellisiä lauluja.