Katiska verkon yllä

Siika tähtää silmukoiden sarastusta.
Ahven kiemurtelee teräisen kierteen saranoiden upotusta.
Hauki kutee vaivaisen sielunsa uskontunnustusta.
Aamu valkenee,
kun tähdet kalpenee marraskuun
pimenevää unohdusta.


Suurien unelmien Joulun sanomaa ja tiedon hapatusta.
Miehen haaveen Waltarin aaveen ja Armaksen kynän
sivallusta.
Sanat Tammen; kuisen valon ikuista valaistusta.
Uusioperheen viimeisen erheen virkkeen sanoitusta.
Soi jo taivaan enkelten laivaan purjeen lepatusta.
Varjojen pauhun maaliskuun sulkeutuneiden; ihmispauhun
Uudenmaan sarastusta.
Jako kolmeen Tammien odotusta.


Livahtaa kotvasen numerot vaalilipun lautakunnan avaimen
kadotusta.
Äänestää saa pientä Suomen maan hyvinvoinnin ajoitusta.
Tammikuisen helmen saa hopeisen kimallusta.
Numero Armaan.
Rehellisyys varmaan.
Saapuu syvyys
luotaus Armahdusta!

Armas Merisalmi

kuva: Unsplash.com/ Nong

Jatka lukemista ”Katiska verkon yllä”

Onko sinulla toppatakki?

Syksy on pitkällä, talvi alkamassa, viimaa, vihmoo ja kohta kylmäkin saapunee.. Kuinka on, millaisin odotuksin käyt talveen? Jos pimeä väsyttää, voitko sytytellä kynttilöitä kotisi kaunistukseksi, säätää valaistusta, lämmitellä läheistesi kyljessä? Joulujuhla on tulossa, tarjoaako se jotain sinulle? Herkkuruokia ja seuraa vai lepoa ja rauhaa? Jos lunta saadaan, mukavinta tietysti olisi kääriytyä sisälle lämpimään kuin karhu pesäänsä talvehtimaan muutamat kuukaudet. Ja pistää kuono ulos vain kauniilla pakkassäillä lumen valoa katsomaan.

Jatka lukemista ”Onko sinulla toppatakki?”