Viime sunnuntaina vietettiin palmusunnuntaita sen muistoksi, että Jeesus ratsasti juutalaisten pääsiäiseksi Jerusalemiin, ei uljaalla ratsulla kuten kuningas, vaan aasilla. Kansanjoukot levittivät hänen eteensä palmunoksia ja huusivat: Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Tämän tapahtuman muistoksi tuodaan monissa maissa kirkkoihin tällöin palmunoksia. Täällä pohjoisessa ovat tilalle tulleet pajunoksat, jotka orastavat varhain. Tähän liittyy myös virpomisen perinne, vaikkakin hieman sekoittunein perintein, koska noidat ja trullit eivät kristilliseen perinteeseen kuulu. Palmusunnuntaina Hoosianna-huuto kajahtaa samoin kuin adventtina.
Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme. Virsi 54
Palmusunnuntai aloitti hiljaisen viikon, jota olemme kulkemassa kohti murheellista pitkäperjantaita ja siitä aina pääsiäisen iloon saakka. Jokaisella päivällä on omat teemat. Hiljaiseen viikkoon ovat kuuluneet kuuteen lukuun jaetut niin sanotut ahdit tai ahtisaarnat. Sana ahti tulee latinan sanasta actus ja suomeen se on varmaankin tullut ruotsin sanasta akt eli näytös, joissa siis seurataan kärsimyshistorian tapahtumia päivä päivältä.
Maanantain teemana oli Jeesus rukoilemassa Getsemanessa, jossa hänet vangittiin. Tiistain teemassa Jeesus on tutkittavana. Keskiviikkona aiheena on Jeesuksen tuomio. Kiirastorstai on perinteisesti ehtoollisen muistoksi vietettävä päivä, jolloin muistellaan Jeesuksen viimeistä ateriaa opetuslastensa kanssa, joka oikeastaan on historiallisesti ajateltuna väärässä paikassa, koska viimeistä ehtoollistahan Jeesus vietti opetuslastensa kanssa ennen ratsastamistaan Jerusalemiin. Meidän perinteeseemme se on kuitenkin vakiintunut ja valtaosassa kirkoista vietetään silloin ehtoollista. Pitkäperjantai on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivä. Kirkko ja alttari puetaan mustaan ja usein on tapana, että virret veisataan ilman urkusäestystä. Hiljaisen lauantain teemana on: Jeesus haudassa.
Varsin murheellisten ja vakavien tapahtumien keskellä siis olemme Hiljaisella viikolla. Kristinuskon ytimen kannalta elämme kuitenkin sen keskeisintä aikaa. Jeesus tiesi, mikä häntä odotti. Hän oli valmis uhritielle, ristille johtravalle tielle, meidän tähtemme. Hänen omilla opetuslapsillaankin oli vaikeuksia pysyä mukana tapahtumien kulussa. Vasta jälkeenpäin he ymmärsivät, miten kirjoitukset toteutuivat Jeesuksessa.
Hiljaisen viikon päässä meitä odottaa kuitenkin kaikkein olennaisin: Ylösnousemus! Saamme yhtyä erityisesti Ortodoksikirkosta tutuksi tulleeseen pääsiäistropariin: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”
Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista Hän noussut on. Virsi 104
Pullakirkon klubi-iltoja on vietetty Hermannissa usean vuoden ajan keskiviikkoisin klo 18. Jokusen kauden ajan olen tehnyt iltojen mainoksista aina yhden ylimääräisen arkistokappaleen. Harmillista, että ensimmäisten kausien illoista ei kappaleita jäänyt. Ohessa pieni kuvakollaasi iltojen mainoksista.
Elokuu vaihtui syyskuuksi viikonloppuna, jona 16 miestä kokoontui Porkkalan leirikeskukseen viettämään miestenleiriä. Leiri pidettiin Paavalin seurakunnan Mielessä mukana projektin sekä Hermannin diakoniatalon yhteistyönä.
Loppukeväästä 2024 on juhlittu Hermannin diakoniatalon 20-vuotista historiaa Hämeentiellä. Kuluneet 20-vuotta ovat tarjonneet lukuisille talon kävijälle tukea ja apua. Monille päihteiden ja asunnottomuuden kanssa kamppailevalle on löytynyt mahdollisuus elää seesteisempi vaihe elämässä Hermannin palvelujen myötä. Joukossa on myös heitä, jotka ovat saaneet elämänsä vahvasti raiteilleen pysyvämmin. Yksi heistä on Lauri Herranen. Allekirjoittanut kävi Laurin kanssa toukokuussa keskustelun, jonka pohjalta on kirjattu seuraavat ajatukset.
Vuoden 2003 loppupuolella Helsingin seurakuntien erityisdiakonian työryhmä katseli säännöllisesti rakennuspiirustuksia viikoittaisessa työpalaverissaan Annankadun toimitiloissaan. Edessä oli muutto suurempiin tiloihin Paavalin seurakunnan luopuessa Hämeentien seurakuntatalostaan. Saimme vaikuttaa moniin asioihin talon restauroinnissa. Monet asiat, joista olimme vain haaveilleet Annankadun pienissä tiloissa, olivat toteutumassa. Annankadulla käytössämme oli yksi yli puolet pienempi sali kuin Hermannin nykyinen pullakirkkosali, jossa kirkkokahvit nautittiin kirkonpenkissä ja viikolla sama tila muutettiin kahvilaksi ja ruokasaliksi. Sen lisäksi käytössä oli kokoustila ja sakasti, jotka molemmat toimivat myös yhden työntekijän työtilana sekä sen lisäksi kolme työhuonetta, jotka johtavan työntekijän huonetta lukuun ottamatta jakoivat useampi työntekijä. Muuton edessä ilmassa oli paljon odotuksia mutta myös haikeutta. Pelkoakin oli siitä, miten paljolti silloisten Pursimiehenkadun- ja Kalevankadun asuntoloiden majoittujat löytävät tiensä toiselle puolelle kaupunkia.
Toukokuussa 2004 tapahtui muutto uusiin monipuolisiin tiloihin. Kirkkosali ja ruokasali olivat vieretysten ja laajennettavissa yhdeksi isoksi tilaksi. Alakertaan saatiin kaivatut peseytymis- ja pyykinpesutilat sekä kuntosali ja verstas. Entiseen kirkkoherran huoneeseen tuli ”lepohuone”, joka on toiminut vankien loma-asuntona sekä tilapäisessä kriisikäytössä muina aikoina. Yläkerran toimistotiloissa on ollut työntekijöiden työhuoneet.
Talon nimeksi vakiintui jo alusta lähtien Hermannin diakoniatalo. Erityisdiakonia nimike oli syntynyt siihen aikaan, jolloin kaupungin asunnottomia ja päihdeongelmaisia palvelevan yksikön nimi oli Erityissosiaalitoimisto. Hermannin diakoniatalon avajaismessua vietettiin syyskuussa 2004. Paikalla oli iso joukko vapaaehtoistoimijoita, yhteistyökumppaneita ja asiakaskuntaa. Toiminta alkoi käynnistyä Hermannissa. Osa vanhoista kävijöistä löysi tiensä Hermanniin ja osa ei mutta ajan mittaan uudet ihmiset ja kohderyhmät löysivät tiensä Hermanniin.
20 vuoteen on mahtunut monenlaista. Yhteistyö erityisdiakonian yhteydestä 90-luvulla syntyneen Vastuunkantajat ry:n kanssa oli tiivistä ja vain vahvistui muuton jälkeen. Yhdistyksen ylläpitämään Kuntoutuskoti Tarpoilaan Sipoossa oli loistava yhteys Hermannista Porvoonväylän kautta. Tarpoilan kuntoutujat muuttivat kuntoutusjakson jälkeen asumaan Hämeentien asumisyksikön soluasuntoihin. Asumisyksikön yhteydessä toimineen Vastuunkantajien kirpputorin tavaroita kunnostettiin Hermannin verstaalla. Tukiasujille Hermannin palvelut tarjosivat hyvän turvaverkon, ja moni löysi uuden raittiin suunnan elämälleen.
2010-luku toi toimintaan paljon muutoksen tuulia. Vastuunkantajat ry:n toimintaa ei ollut enää taloudellisten realieteettien vuoksi mahdollista jatkaa ja toiminta siirtyi Vivo ry:n ylläpitämäksi. Asuttamistoiminta laajeni, kun saimme uuden asumisyksikön Ruskeasuolle 2014. Talon toimintaa väritti 2017-2019 Ristin suojassa projektiin liittyvä hätämajoitus kirkkosalin lattialla kolmen vuoden ajan, joka tarjosi päihteettömän majoitusmahdollisuuden 30 asunnottomille sekä paperittomille vuoden jokaisena päivänä. Projektin päättymisen jälkeen majoituksen ylläpitäminen siirtyi kaupungin vastuulle läheiseen Inarintien asumisyksikköön. Muistona majoituksena on Hermannissa edelleen patjat, joiden päällä kävijät voivat päivisin lepäillä. Ristin suojassa ja sitä seuranneen Turvaverkko-projektin myöstä taloon syntyi tukipiste Mosaiikki, joka palvelee Hermannin alakerrassa edelleen paperittomia ja turvapaikanhakijoita.
Merkittävin asia Hermannin toiminnan kannalta oli ennen vuosina 2017-19 käynnistynyt työ, jonka tavoitteena oli muodostaa Helsingin seurakuntiin uudenlaisia diakonian toimintakeskuksia, jotka toimivat verkostoituen yhteistyössä paikallisten seurakuntien sekä eri järjestötoimijoiden kanssa helsinkiläisiä palvellen. Keskukset nimettiin Varustamoiksi. Näitä muodostettiin vuonna 2020 Matteuksen kirkolle Itäkeskukseen, Malmille ja työn alla on ollut myös ”lännen varustamo”. Alusta lähtien Hermannista sanottiin, että ”tehän olette jo niin kuin varustamo”. Ja näin olemme toimineet viime vuodet Hermannin Diakoniatalon Varustamona. Jokaisella varustamolla on oma erityispiirteensä ja vaikka erityisdiakonia nimike on toiminnassamme jäänyt taka-alalle niin silti pääkohderyhmäämme ovat edelleen asunnottomat, päihdeongelmien kanssa kamppailevat sekä kriminaalitaustaiset asiakkaat. Talo on kuitenkin kaikille avoin matalan kynnyksen kohtaamispaikka, joka tarjoaa monipuolisia palveluita ja toimintaa sekä tukea ja palveluohjausta.
Vuosi 2020 muutti kaikkien elämän pitkäksi aikaa. Pandemian myötä yhteiskunta lähes pysähtyi. Myös varustamot suljettiin ja pullakirkot toteutettiin striimattuina sosiaalisen median kautta. Varustamoilla toteutettiin ruokakassien jako yhteistyössä Myllypuron ruoka-avun ja Hurstin valinnan kanssa. Hermannissa tämä tarkoitti arkipäivisin n. 500 ruokakassin jakamista avuntarpeessa oleville talon pääovelta. Hermannissa oli toteutettu ruokajakoa jo aiemminkin mutta nyt määrät moninkertaistuivat. Pandemian päätyttyä ruokajako jatkui kaksi kertaa viikossa. Kävijämäärät vähenivät mutta vakiintuivat kuitenkin pandemiaa edeltävää tasoa huomattavasti korkeammiksi. Viimeisimpänä Hermannin projektina on ollut kohdennetun ruoka-avun malli ja sen myötä Hermannin valinnan synty, jossa valittua asiakaskuntaa palvellaan kokonaisvaltaisesti.
Nyt 2024 olemme jälleen uuden edessä ja katselemme rakennuspiirustuksia. Edessä on muutto uusiin ja tälläkin kertaa Paavalin tiloihin, joissa toiminta käynnistyy vuoden 2026 alussa. Yhteisen seurakuntatyön yksikkönä olemme nyt vielä entistä läheisemmin kiinni paikallisen seurakunnan toiminnassa, kun muutamme Paavalin kirkolle. Joudumme luopumaan monista asioista. Edessä on jälleen paljon odotuksia mutta myös haikeutta. Tilat toiminnat ja ihmiset muuttuvat mutta yksi on ja pysyy. Olkoon se ohjenuoranamme myös tulevaisuudessa.
”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25: 40
Kimmo Kajos
diakoni
Tervetuloa Hermannin Diakoniatalon Varustamolle, os. Hämeentie 73, 20-vuotisjuhlakahveille ke 29.5 klo 11-16.
Pullakirkon plokikirja 