Loiskis, hyppäsin sinisissä kumisaappaissani vesilammikkoon. Huomasin veden virtauksen, kauniit ruskan värit ja ajattelin, että ”elämä on”.

Elämä on -sanonnasta voisi ajatella elämän olevan pysähtynyttä, paikallaan olevaa. Sillekin on oma aikansa, mutta tällä hetkellä koen sen konkreettisesti hetkinä, jolloin asiat muuttuvat ja kehittyvät nopeaan tahtiin.