Raha-asiat ovat suomalaisessa kulttuurissa aihe, josta usein vaietaan. Taustalla on monen sukupolven perintö eri lama-ajoista, jolloin moni menetti elantonsa ja elämänsä sellaisena kuin se siihen asti oli ollut. Itsekin olen lähtöisin perheestä, joka menetti 1990-luvun lamassa kaiken. Ensin menivät työt, sitten koti ja lopulta vanhempien avioliitto. Pään päällä oli katto, lautasella ruokaa, päällä kierrätetyt vaatteet. Mitään extraa ei ollut. Raha-asioista ei puhuttu. Vasta aikuisena olen saanut kuulla erilaisista vastoinkäymisistä ja velkajärjestelyistä.

Olen reilut 12 vuotta työurastani tehnyt talouspainotteista diakoniaa ja kuullut monenlaisia rahatarinoita. Niissä toistuvat samat teemat:

• Kotona ei puhuttu rahasta eikä siten opetettu rahankäyttöä.
• Sairastuminen, työttömyys tai yllättävä kriisi on keikauttanut talouden nurin.
• Rahalla on yritetty palauttaa terveys, elämänilo tai omalle elämänpiirille tyypillinen elintaso, vaikka sitten velaksi.
• Velkaa on maksettu velalla, kunnes koko korttitalo on sortunut ja on menetetty kaikki, etenkin itsekunnioitus.

Vastaanotolla näkyvät hätä ja häpeä. Koska raha-asioista ei ole ollut lupa puhua eikä kulttuurimme sitä keskustelua tue, noin yhdeksän kymmenestä henkilöstä on kertonut häpeävänsä asian esille tuomista. Puhumattomuuden takia moni luulee olevansa maailman ainut ihminen, joka on saanut raha-asiansa solmuun. Häpeän takia ongelmat ovat usein niin pitkällä, ettei romahdusta voi enää estää. Elämä on rakennettava uudelleen sen jälkeen.

Nuorin talousasiakkaani on ollut 17-vuotias, vanhin yli 90. Voi olla, ettei henkilö ole koskaan kuullut sanaa budjetti eli tulo- ja menolaskelma. Ilman sitä, valtaosa meistä on hukassa rahojensa kanssa. Kun ei tiedä mitä tilille tulee ja mitä sieltä pitäisi maksaa, ei voi pysyä kärryillä taloutensa tasapainosta. Kyse on taidoista, jotka voi oppia.

Suomessa on voimassa kansallinen strategia, joka tähtää siihen, että vuonna 2030 suomalaiset ovat maailman talousosaavin maa. Talousosaamisen osa-alueita ovat taloudellinen tietämys, taloudelliset asenteet ja taloudellinen käyttäytyminen. Jokaiseen näistä voi itse vaikuttaa ja tarvittaessa pyytää lisäapua, esimerkiksi taloudellisen tietämyksen osalta.

Talousosaaminen kytkeytyy taloudelliseen hyvinvointiin, johon vaikuttavat tietämyksen, asenteiden ja käyttäytymisen ohella myös taloudelliset olosuhteet ja psykologiset tekijät. Moni elää minimituloilla yhteiskunnan varassa eikä tulotaso siitä tule ehkä hetkeen muuttumaan. Monella on monenmoista henkistä kuormaa, joka vaikuttaa rahakäyttäytymiseen.

Kokemusteni mukaan kaikki ihmisen elämässä vaikuttaa rahakäyttäytymiseen. Perhehistoria ja kodin tavat, terveys ja sairaus, ihmissuhteet, vapaa-ajan aktiviteetit, työ- ja kouluttautuminen tai niiden puute. Yleistä on tiedonpuute niin oman tilin sisällöstä, sosiaaliturvasta kuin budjetin laatimisesta. Talousasioissa tieto lisää tuskaa, mutta myös omia toimintamahdollisuuksia.

Työttömyys, sairaus tai kriisi muuttaa arkea ja usein tulotasoa. Asennepäivitystä tarvitaan sekä rahankäytön tottumuksiin että oman elämäntilanteen hyväksymiseen. Rahaongelmat harvoin selviävät rahalla. Enemmän tarvitaan tukea, tietoa, keskustelua, ymmärrystä ja oikeita palveluita. Onneksi raha-asioita voi opetella aikuisenakin, olipa kodin perintö millainen tahansa.

Häpeän kierre katkaistaan ongelmat kohtaamalla ja niistä puhumalla.
Kun katse on eteenpäin, myös rahavaikeuksista voi selvitä.

-diakonijohanna